Eräs USA:n presidentinvaalien paradokseista nimittäin on se, että valtaosa äänestäjistä valitsee ehdokkaansa puhtaasti sisäpoliittisin perustein. Mainittu ohiolainen maanviljelijä on kuitenkin huomattavasti enemmän kiinnostunut autonsa moottoria pyörittävän bensan hinnasta kuin  USA:n ja Venäjän välisistä suhteista. Kuitenkin USA:n ja Venäjän suhteet vaikuttavat suoraan vaikkapa Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Ja se kiinnostaa meitä suomalaisia. Haluan äänioikeuden USA:n vaaleissa!

Vielä alle vuosi sitten Hillary Clintonin piti olla varma ehdokas ja Yhdysvaltain seuraava presidentti monen eurooppalaisen mielessä. Nuoren Obaman nousu presidenttiehdokkaaksi saattaa kuitenkin olla vaaleja ajatellen parempi vaihtoehto. Hillary Clinton olisi nimittäin koonnut republikaanien rivit yhteen paremmin kuin yksikään republikaanipoliitikko. Erityisesti republikaanien vaikutusvaltainen uskonnollinen oikeisto on niin täynnä pyhää vihaa Clintoneita kohtaan, että rouva Clintonista käytetty nimitys lesbo noita-akka lienee sieltä maltillisemmasta päästä.

Obamalla on kuitenkin pitkä tie kuljettavanaan. Hän on poliittisesti kokematon keltanokka, joka vielä neljä vuotta sitten istui Illinoissa osavaltiosenaatissa. Tällä itärannikon Harvardin kasvatilla on edessään täysi työ vakuuttaessaan Ohion valkoisia maanviljelijöitä. Republikaanien lokakone ei ole vielä aloittanutkaan kampanjaansa.

Onneksi McCainilla on omat haasteensa. Hän on nimittäin liian maltillinen keskitien kulkija, ainakin monen republikaanien peruskannattajan näkökulmasta. New York Times teki mainion palveluksen demokraateille, kun se pääkirjoituksessaan kehui McCainia. Liberaalin itärannikon laatulehden kehu on uskonnollisen republikaanioikeiston näkökulmasta eräs pahimmista haukuista, jotka poliitikko voi saada. Eräs McCainin riskeistä on, että uskonnollinen oikeisto jää nukkuvien puolueeseen. Toivottavasti näin käy.

Tsemppitoivotukset Barack Obamalle täältä Suomesta!