Keskikesällä on aikaa lukea ja funtsia sellaisia juttuja, joihin talvella usein jää turhan vähän aikaa. Ehtii pohtia muutakin kuin päälle puskevia harkkatöitä ja deadlineja. Hyvää aivosolujen virikettä olen kesän aikana löytänyt muun muassa Seikko Eskolan esseekokoelmasta ”Historian kuolema ja kulttuurien taistelu”. Kirjoituksissaan Eskola pohtii historian suuria aatehistoriallisia kysymyksiä kuten uskontojen roolia, eri kulttuurien menestystekijöitä ja oman pienen Suomemme paikkaa maailmassa. Miksi Neuvostoliitto romahti, mutta Kiina pärjää? Entä mistä tulee LänsiAuto-areenan nimi?
Keskikesällä on aikaa lukea ja funtsia sellaisia juttuja, joihin talvella usein jää turhan vähän aikaa. Ehtii pohtia muutakin kuin päälle puskevia harkkatöitä ja deadlineja. Hyvää aivosolujen virikettä olen kesän aikana löytänyt muun muassa Seikko Eskolan esseekokoelmasta ”Historian kuolema ja kulttuurien taistelu”. Kirjoituksissaan Eskola pohtii historian suuria aatehistoriallisia kysymyksiä kuten uskontojen roolia, eri kulttuurien menestystekijöitä ja oman pienen Suomemme paikkaa maailmassa. Miksi Neuvostoliitto romahti, mutta Kiina pärjää? Entä mistä tulee LänsiAuto-areenan nimi?
Paljasjalkaisena stadilaisena olin aina kuvitellut, että LänsiAuto-areenan nimi johtuu sen sijainnista pääkaupunkiseudun läntisessä osassa. Alun perin kyseessä kuitenkin oli Helsingin keskustassa sijaitseva autoliike, jonka valikoimassa oli länsimaalaisia autoja. Neuvostoliiton ja idänkaupan mahdin päivinä nimi Länsi-auto oli tapa kertoa, että asiakkaille tarjottiin läntistä laatua itäisen sekundan sijaan. Kaikki kun tiesivät, että itäiset autot eivät juuri laadulla kilpailleet.
Autot olivatkin merkittävässä roolissa Neuvostoliiton romahduksessa. Samaan aikaan kun valtion propagandakoneisto syötti maailmalle potaskaa sosialistisen yhteiskunnan paremmuudesta, kaikki näkivät kuinka asiat käytännössä olivat. Ei tarvinnut kuin astua neuvostovalmisteiseen autoon ja pystyi itse todentamaan sosialistisen talousjärjestelmän tulokset. Niinkään tavallista käyttöesinettä kuin toimivaa autoa ei pystytty kunnollisesti valmistamaan. Samaan aikaan ”rappeutunut ja vanhanaikainen” länsi pystyi vaivattomasti antamaan kansalaistensa käyttöön kohtuuhintaisia ja luotettavia kulkupelejä.
Paradoksaalisesti Neuvostoliitto samaan aikaan menestyi erinomaisesti sotilasteknologisessa kilpavarustelussa. Sputnik oli ensimmäinen satelliitti ja Gagarin ensimmäinen ihminen avaruudessa. Raketit, hävittäjät ja tutkajärjestelmät olivat varsin korkeatasoisia. Maan päällä Lada ja Mosse kuitenkin hyytyivät tien päälle tuon tuostakin. Neuvostoideologian onttous paljastui ihmisten arjessa päivittäin.
Mutta entäpä Kiina? Virallisen ideologian mukaan maa on edelleen sosialistinen, mutta käytännössä suunta on ollut kohti markkinataloutta lähes 30 vuotta. Kiina on onnistunut siinä, missä Neuvostoliitto epäonnistui: Tuottamaan kansalaisilleen toimivia päivittäisiä kulutustarvikkeita, kodinkoneita ja autoja. Tosin en tiedä kuinka suuri osa valtavien tuloerojen maassa pääsee osalliseksi kulutusjuhlasta, mutta ainakin periaatteessa mahdollisuus on olemassa. Ja kukapa meistä suomalaisista ei olisi ostanut halpaa kiinalaista kodin elektroniikkaa? Näin Kiina on lunastanut paikkansa ihmisten arjessa myös muualla kuin kotimaassa. Tähän Neuvostoliitto sekundatuotteillaan ei olisi ikinä pystynyt.
Siksi nyky-Kiina tulee menestymään (ellei sitten tukahduta itseään saasteisiin). Sopii toivoa, että ajan myötä vaurastuva keskiluokka myös pakottaisi valtion demokratisoitumaan ja siirtymään ihmisoikeuksissa keskiajalta 2000-luvulle. Valitettavasti näin ei välttämättä tapahdu. Vaikka lännessä perinteisesti on haluttu uskoa, että yksilönvapaudet ovat menestyvän yhteiskunnan luonnollinen olotila, Kiina saattaa vielä osoittaa tämän uskomuksen karvaasti vääräksi. Erittäin kollektiivisena kulttuurina se saattaa viitata lännen individualismille kintaalla.
