Ehdin jo runsas viikko sitten kommentoida Vanhasen kaupunkivisioita, mutta sunnuntain Hesari pakotti palaamaan asiaan vielä uudestaan. Haastattelussa Vanhanen jalosti hajakeskitetyn puutarhakaupunkinsa ideaa. Betoninen leimakirves viuhui, kun tiiviin kaupunkirakentamisen ystävät nimettiin ”betonipuolueeksi”. Kerrottakoon Vanhaselle vielä kerran, että itäsaksalaiset lähiöt eivät edusta 2000-luvun käsitystä toimivasta tiiviistä kaupunkilähiöstä.

Pääministeri  kertoo olevansa kansan asialla: ”Mikään hallinnollinen ideologia ei saa määrätä, miten ihmisten pitää asua.” Vanhanen taitaa unohtaa, että Kepu on vuosien ajan hajasijoittanut valtion toimintoja vuosikausia ja pakottanut ihmiset muuttamaan ties minne. Kaikkien absurdein esimerkki lienee Poliisin tietohallintoyksikkö, jonka työntekijöille annettiin mahdollisuus joko muuttaa Helsingistä Rovaniemelle tai vaihtaa työpaikkaa.

Vanhasen näkemys radanvarsilähiöistä puolestaan taitaa olla jämähtänyt jonnekin 1960-luvulle itäblokin maihin. Onneksi nykyaikainen puutarhakaupunki voi olla yhtä aikaa sekä tiivis että viihtyisä. Tiivis-matalat pientalot yhdistävät kerrostaloasumisen energiatehokkuuden ja omakotitaloasumisen viihtyisyyden. Samalla mahdollistetaan palveluiden sijoittaminen asuntojen lähelle kävely-, pyörä- tai joukkoliikennematkan päähän. Lähikauppa sijaitsee todellakin kävelymatkan päässä, samoin kuin koulu ja päiväkoti. Lyhyen joukkoliikennematkan päässä on myös ”kaupan suuryksikkö”.  Tämä  ei kuitenkaan tapahdu Vanhasen mallia noudattamalla, vaan siitä pois pyrkimällä.

Lopuksi kommentoitakoon vielä Vanhasen väitettä 60-70-prosentin ”omakotitalopuolueesta”. En ole moisia lukuja nähnyt enkä tiedä mistä pääministeri on ne vetänyt. Siitä huolimatta väitän vastaan.  Olen asunut lähes koko lapsuuteni omakotitalossa Helsingissä. Tätä nykyä asun kerrostalossa. Omakotitalossa on paljon mukavia puolia, mutta tosiasia on että se on varsin työläs ja edellyttää paljon vaivannäköä ja rahaa. Sen sijaan kerrostalossa saa yhtiövastikkeen hinnalla käyttöönsä kattavat huoltopalvelut. Urbaani city-ihminen arvostaa hyvää ja vaivatonta palvelua, hän ei välttämättä enää ole ”tee-se-itse-mies”.