Talouskriisi ei säästä kulttuuriakaan. Poliittisten ryhmien tekemän sopimuksen mukaan säästöjä on tehtävä ja kulttuuripuolella määrä on noin 1,6 prosenttia. Rahallisesti tämä tarkoittaa vajaan 500 000 euron nipistystä. Kirjastojen puolella lähtökohta on ollut että kirjastoverkkoa ei supisteta. Tämä on mielestäni tärkeää, sillä kirjasto tarjoaa loistavan mahdollisuuden itsensä aktiivisena pitämiseen ja sivistämiseen myös huonoina aikoina. Edellisen suuren lama aikana kirjastojen käyttömäärät kasvoivat roimasti.

Mistä sitten kulttuurimenoissa säästetään? Tämä keskustelu aloitettiin tässä kokouksessa, mutta lopullisia päätöksiä ei vielä tehty. Niiden aika on touko-kesäkuussa. Periaatteellisena linjana valmistelussa tullaan pitämään sitä, että puolet säästöstä tehdään hallinnosta ja puolet erilaisista avustuksista. Pitkällä aikavälillä palkkakuluja on mahdollistaa pienentää, mutta lyhyellä ei juurikaan. Helsinki on linjannut että ketään ei tulla irtisanomaan, vaan väen vähennykset toteutetaan luonnollisen poistuman kautta. Annantalon ja Kanneltalon remontti säästää kuluja ensi vuonna, ja antaa hetkeksi miettimisaikaa. Mutta vuonna 2011 kulut pomppaavat taas, sillä kaupungin vuokrien laskentamallin takia remontoiduista tiloista joutuu Kulttuurikeskus maksamaan aiempaa kalliimpaa vuokraa.

Avustuksista mahdolliset leikkauskohteet ovat joko harkinnanvaraisissa avustuksissa tai niin sanotuissa VOS-avustuksissa (ValtionOsuutta Saavat taidelaitokset), toisin sanoen esimerkiksi teattereissa, musiikkioppilaitoksissa, jne. Jonkinlainen tasapaino näiden välillä täytyy löytää. Mikä se on, sitä en vielä tiedä.

Kaiken kaikkiaan siis ensi vuodesta tullaan selviämään kohtuullisen helposti. Pitkittyessään talouskriisi aiheuttaisi kuitenkin todellisia ongelmia. Jo vuonna 2011 olisivat edessä paljon kipeämmät leikkaukset. Sormet ja kädet ristiin.

Talohankkeista olivat esillä niin sanottu Tanssin talo ja Helsingin elokuvatalo. Ajatuksena olisi tarjota kummallekin taidemuodolle nykyaikaiset ja toimivat tilat keskeisillä paikoilla Helsingissä siten, että sekä yleisö että alan ammattilaiset löytäisivät paikalle.

Mielestäni kumpikin hanke on ajatuksena oiva. Haluaisin kuitenkin nähdä aktiivista yhteistyötä eri taidemuotojen välillä. Ei voi tapahtua niin, että jokaiselle taiteenalalle rakennetaan Helsinginniemelle oma talonsa. En ole taiteen ammattilainen mutta kuvittelen, että aivan samoin kuin tieteissä, myös taiteissa parhaat saavutukset syntyvät eri alojen rajapinnoissa, toisin sanoen aktiivisessa kanssakäymisessä ja yhteistyössä. Tähän ajatteluun omat rakennukset sopivat kovin huonosti. Olisiko tässä tapauksessa mahdollista, että tanssijat ja elokuvantekijät laittaisivat alusta lähtien viisaat päänsä yhteen ja miettisivät löytyisikö yhteisiä tarpeita, joita voisi saman katon alla toteuttaa? Toinen, lautakunnan keskustelussa jo esillä ollut idea oli uuden keskustakirjaston ja elokuvatalon yhdistäminen jollain tasolla. Kannatan lämpimästi.

Lopuksi vielä ajatus Tanssin taloon liittyen: Kuten yrittäjä Pekka Niskan tanssilavahanke äskettäin osoitti, Helsingin keskustasta puuttuu kunnollinen tanssilava aivan kokonaan. Olisiko Tanssin talossa tilaa myös tavisparketille?