Jälleen kerran katson kalenteria ja havaitsen kauhukseni, että edellisestä blogimerkinnästä on kulunut kolmisen viikkoa. Onneksi meikäläisen osalta tentit alkavat olla varsin vähissä, joten enää ei iltoja ja öitä tarvitse niiden parissa kuluttaa (seliseli…;). Kulttuurin saralla on ehtinyt taas tapahtua – erityisesti kirjaston puolella. Niin sanottu Pajusen lista on lähtenyt lautakuntien pöllytettäväksi ja asukkaat eri puolella Helsinkiä ovat olleet aktiivisia.

Kaupunginhallitus teki hyvän päätöksen, kun se päätti antaa lautakunnille mahdollisuuden tehdä oman esityksensä, ei vain kommentoida Pajusen listaa. Luottamushenkilöistä koostuvilla lautakunnilla on ilman muuta oltava painava sanottavansa kun isoja päätöksiä kaupunkilaisten lähipalveluista tehdään. Lautakunnilla on myös edellytykset asiantunteviin linjauksiin. Moni asia voi keskushallinnosta katsoen näyttää kovin selkeältä ja yksinkertaiselta. Lautakunnilla on nyt maaliskuun loppuun asti aikaa lausua näkemyksensä palveluverkosta.

Viime torstaina osallistuin Malminkartanossa Apollon yhteiskoululla pidettyyn asukasiltaan. Paikalle oli tullut hyvin väkeä, itse arvioin määräksi satakunta. Keskustelu oli erittäin asiallista ja rakentavaa, turhaa vastakkainasettelua ei ollut. Luottamushenkilönä on ilo osallistua tällaisiin tilaisuuksiin. Asukkaiden huolet olivat aitoja ja perusteltuja: lähikoulu ja siihen yhdistetty kirjasto tarjoavat turvallisen kasvutien pienille lapsille, julkisia tiloja ei kirjaston lisäksi juuri ole ja koulujen tilat ovat ahkerassa käytössä myös iltaisin. Esimerkiksi Kannelmäen voimistelijat tarvitsee jatkuvasti juuri näitä tiloja.

Paikalla ollut opetuslautakunnan pj Pia Pakarinen helpotti asukkaiden huolta kertomalla, että Apollon yhteiskoulu on melko hyvässä turvassa, sillä se on yksityinen koulu. Näin kaupungilla ei ole siihen suoraa sananvaltaa ja yhdistämissuunnitelmat kariutuvat. Samaan hengenvetoon voin itse todeta, että mikäli koulu jatkaa, samassa kiinteistössä ala-asteen kanssa toimivaa pientä kirjastoa ei mielestäni ole järkeä lakkauttaa. Koulutus ja sivistys ja sitä myöten koulu ja kirjasto kuuluvat yhteen kuin peppu ja paita.

Entäpä sitten muut kirjastot, joita Pajusen listalla oli (yhteensä viisi kappaletta)? Itse näen lähikirjastot investointina tulevaisuuteen, eikä niitä pitäisi lakkauttaa. Kaupungilla on menoeriä, jotka ovat selvästi turhempia. Kirjastojen tilankäyttö on tutkitusti tehokasta (VTT:n kulttuuri- ja vapaa-aikatilojen tutkimus vuonna 2006). Valitettavasti meidänkin lautakuntamme joutuu mukautumaan annettuihin raameihin, joten on edelleen mahdollista että joitakin lakkautuksia joudutaan tekemään. Mikäli pakkorakoon joudutaan, yhtenä ohjenuorana voisi mielestäni pitää edellä mainittua koulujen ja kirjastojen toisiaan tukevaa roolia. Ainakaan koulujen yhteydessä sijaitseviin kirjastoihin ei pitäisi koskea.

Toivottavasti hyvä keskustelu päättäjien ja asukkaiden välillä jatkuu. Otan mielelläni vastaan rakentavia ajatuksia ja keskustelunavauksia.