Tämän blogimerkinnän otsikkoon sain tungettua kaksi tämän hetken muodikasta höttösanaa, yrittäjyyden ja innovaatiot. Kun vielä lisätään soppaan kulttuuri, saadaan aikaan luovuutta. (Bullshit)bingo! Näiden käsitteiden ympärille moni konsultti on onnistunut rakentamaan kukoistavan bisneksen. Mutta itse asia on tärkeä: maahan tarvitaan ruohonjuuritasolta lähtevää kasvuyrittäjyyttä ja ennakkoluulottomia ideoita. Voisiko kulttuurin kenttä tarjota uusia mahdollisuuksia? Minkälaisia?
Tämän blogimerkinnän otsikkoon sain tungettua kaksi tämän hetken muodikasta höttösanaa, yrittäjyyden ja innovaatiot. Kun vielä lisätään soppaan kulttuuri, saadaan aikaan luovuutta. (Bullshit)bingo! Näiden käsitteiden ympärille moni konsultti on onnistunut rakentamaan kukoistavan bisneksen. Mutta itse asia on tärkeä: maahan tarvitaan ruohonjuuritasolta lähtevää kasvuyrittäjyyttä ja ennakkoluulottomia ideoita. Voisiko kulttuurin kenttä tarjota uusia mahdollisuuksia? Minkälaisia?
Laajasti tulkittuna luovan alan yrittäjyys on jo nykyään hyvin kukoistavaa ja merkittävää miljardiluokan liiketoimintaa. Suurimmat volyymit taitavat löytyä viihteen saralta, kuten elokuva- ja levybisneksestä. Samoin erilaisten festivaalien ja muiden tapahtumien ympärille rakentuu runsaasti markkinointia ja viestintää, tuottajatoimintaa, valo- ja äänitekniikkaa, cateringia ja muuta työllistävää ja tuottavaa liiketoimintaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mainitut alat edustavat kuitenkin lähinnä melko perinteistä ja vakiintunutta bisnestä. Voisiko kulttuurin, palveluiden tai uuden teknologian yhdistelmistä löytyä jotain täysin uutta? Otetaan esimerkiksi kulttuuri ja hyvinvointi -teema, joka on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Voisiko sen ympärille rakentaa palvelukokonaisuuksia vaikkapa hoitolaitoksiin tai vanhainkoteihin? Olisiko kysyntää koulutustoiminnalle? Voisiko sosiaalisen median avulla rakentaa uusia ansaintamalleja? Millä tavoin ns. yhteiskunnallinen yrittäjyys ja kolmas sektori kytkeytyisivät mukaan?
Minulla ei – eikä varmaan monella muullakaan – ole valmiita vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta mielestäni niitä kannattaisi ruveta miettimään, ja kaupungin kannattaisi olla proaktiivisesti työntämässä kehitystä eteenpäin.
Tässä voisi olla myös tilaa uudenlaiselle julkisen puolen ajattelulle. Perinteisesti kaupunki on itse suunnitellut ja speksannut haluamansa tuotteen tai palvelun ja sitten tilannut sen ulkopuoliselta toimittajalta, ellei ole tehnyt itse. Voisiko ajattelun joskus kääntää toisinpäin ja katsoa mitä yritykset voisivat tarjota meille? Pistetään pystyyn esimerkiksi nuorille start-up-yrittäjille suunnattu kilpailu, jossa tavoitteena on luoda uudenlainen kulttuuripalveluiden konsepti vaikkapa vanhuksille. Paras idea palkittaisiin 10 000 euron summalla, joka ehkä olisi riittävän suuri saamaan yrittäjänalkuja liikenteeseen. Näin innovatiivinen yrittäjä voisi tienata itselleen siemenrahaa ilman Sitran ja TEKESin kaltaisten raskaiden organisaatioiden byrokratiaa. Kaupunki taas saisi käyttöönsä nuorta ja vetreää aivovoimaa kustannustehokkaasti. Kaikki viisaus ei asu hallintokoneistoissa. Aalto-yliopiston opiskelijat voisivat hyvin olla yksi otollinen kohderyhmä.
