Hyvää uuden vuoden ensimmäistä viikkoa! Itse vietin vuodenvaihteen vaimoni kanssa Pietarissa, jossa vuosi vaihtui ilotulituksen ja kuohuviinin säestyksellä. Matka taittui ensimmäistä kertaa uudella Allegro-junalla, joka kulki Helsingistä Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa. Kieltämättä reissu sujui tehokkaasti ja kohtuullisen mukavasti, mutta vanhan ajan junaromantiikka oli poissa. Bisneksen kannalta ajateltuna uusi pikayhteys on tietysti loistojuttu.
Hyvää uuden vuoden ensimmäistä viikkoa! Itse vietin vuodenvaihteen vaimoni kanssa Pietarissa, jossa vuosi vaihtui ilotulituksen ja kuohuviinin säestyksellä. Matka taittui ensimmäistä kertaa uudella Allegro-junalla, joka kulki Helsingistä Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa. Kieltämättä reissu sujui tehokkaasti ja kohtuullisen mukavasti, mutta vanhan ajan junaromantiikka oli poissa. Bisneksen kannalta ajateltuna uusi pikayhteys on tietysti loistojuttu.
VR:n asiakkaalle Allegrossa ei ollut juurikaan uutta, sillä juna on käytännössä aivan samanlainen kuin kaikille suomalaisille tuttu Pendolino. Ehkäpä ainoan yllätyksen aiheutti se, että juna kulki kaiken aikaa aikataulussa. Rajatarkastukset toimivat tehokkaasti, sillä Suomen puolella passintarkastus suoritettiin Vainikkalaan mennessä ja venäläiset puolestaan hoitivat oman leiviskänsä Viipurin ja Pietarin välillä liikkuvassa junassa. Perinteistä rajan yli matelua ei enää koettu, ei myöskään 30 minuutin odottelua Viipurin asemalla. Tietotekniikkakin oli otettu käyttöön venäläisviranomaisten (FSB) toimesta: Passit luettiin läppäreihin kiinnitetyillä skannereilla.
Yksi oli kuitenkin joukosta poissa, nimittäin junamatkailuun erityisesti Venäjällä liittynyt reissuromantiikka. Poissa olivat Repin-junan aavistuksen nuhjuinen mutta kodikas ravintolavaunu kokkineen, keittiöineen ja pöytiintarjoiluineen. Poissa olivat vaunupalvelijat ja persoonallinen sisustus. Tilalla olivat valmisruokapakkaukset, itsepalvelu ja äärimmäisen siisti mutta kliininen ja hengetön muovisisustus. Matka ei onneksi kestänyt kauaa.
Suomalais-venäläisen liike-elämän kannalta nopea yhteys Pietariin on erinomainen asia. Ajassa mitattuna Pietari on nyt yhtä lähellä kuin esimerkiksi Jyväskylä. Kun vielä kesän aikana saadaan aikainen aamu- ja myöhäinen iltavuoro, tulee mahdolliseksi käydä päiväseltään neuvotteluissa Pietarissa. Erityisen kilpailukykyiseksi junan tekee se, että sillä pääsee suoraan Pietarin keskustaan, kun taas tähän asti nopein kulkuneuvo lentokone jättää matkustajan kauas laitakaupungilla sijaitsevalle Pulkovon lentokentälle.
Historiallisesta näkökulmasta on kiinnostavaa ajatella, että vuosisatainen ympyrä on monella tapaa joko sulkeutunut tai sulkeutumassa. Kun junarata Suomen suuriruhtinaskunnasta Pietariin avattiin 1860-luvulla, liikenne ja taloudellinen toimeliaisuus Suomen ja Pietarin välillä kasvoivat selvästi. Aina Venäjän vallankumoukseen asti suomalaiset puolestaan olivat merkittävin vähemmistökansallisuus imperiumin pääkaupungissa. Esimerkiksi sellaiset henkilöt kuin kultaseppä Tillander ja kondiittori Fazer aloittivat uransa siellä. 90 vuotta vallankumouksen ja 20 vuotta Neuvostoliiton jälkeen suomalaisfirmat ovat taas valloittamassa Pietaria muun muassa Fazerin, YIT:n, Keskon ja S-ryhmän voimalla.
Yksi uusista tulokkaista on Prisma, joka muistaakseni pari vuotta sitten avattiin hotelli Moskovan viereen Nevski Prospektin päähän. Arvatkaapa millä kielillä tämän kaupan elintarvikevaa’assa on käyttöohjeet? Oikein arvattu. Venäjäksi, englanniksi ja suomeksi.
