Japanin tsunamitragedia on järkyttänyt miljoonien ihmisten elämää ja aiheuttanut paljon kuolemaa ja surua. Järistyksen aallot eivät kuitenkaan tunnu vain japanilaisten arjessa, vaan myös koti-Suomessa asti. Tämä tuntuu olevan globaalin maailman kriiseille tyypillistä. Ne leviävät informaation nopeudella maapallon jokaiseen kolkkaan, jossa on saatavilla kännykkäyhteys, facebook tai twitter. Samalla korostuu turvallisuuden psykologinen luonne: Turvallisuus on ennen kaikkea tunne.

Viimeksi tänään Hesarissa toimittaja Antero Mukka kirjoitti, että ”Maailma ei ole perjantain maanjäristyksen jälkeen ennallaan. Japani rytisi sijoillaan, ja koko maapallomme kellahti uuteen kaltevuuskulmaan.” Maailmantalouteen katastrofilla saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia, kun esimerkiksi japanilaisen elektroniikka- ja autoteollisuuden osittainen pysähtyminen yhdistetään Pohjois-Afrikan liikehdinnän aiheuttamaan öljyn hinnan nousuun.

Mielestäni on tietyllä tavalla paradoksaalista, että samaan aikaan kun ihmiskunta kykenee suojaamaan itseään paremmin kuin koskaan historiassa aiemmin, turvallisuutemme myös järkkyy aiempaa herkemmin ja nopeammin. Esimerkiksi 1600-luvun ihminen oli autuaan tietämätön nykyaikaisista lääkkeistä, kirurgiasta, sähköenergiasta tai juoksevasta vedestä. Vuodenaikojen tai säiden vaihtelun aiheuttamiin nälänhätiin ei juuri ollut vastakeinoja lukuun ottamatta avunpyyntöjen osoittamista kaikkivaltiaalle Jumalalle.

Lisäksi aina on ollut luonnonmullistuksia, hyvin arvaamattomia sellaisia. Krakataun tulivuoren purkaus Indonesiassa vuonna 1883 aiheutti 30 metrin tsunamin, jonka alle hautautui lähes 40 000 ihmistä. Vuonna 1908 Siperian Tunguskassa kaatui metsää yli 2000 neliökilometrin alueelta, kun avaruudesta saapunut kappale räjähti ilmakehässä. Jos räjähdys olisi tapahtunut vain noin viisi tuntia myöhemmin, koko Pietarin kaupunki olisi saattanut tuhoutua. Veikkaan – vaikka en asiasta varmasti tiedäkään – että nämä ilmiöt eivät silti aiheuttaneet samanlaista globaalia pelkoa kuin Japanin tsunami.

Yksi ilmeinen syy turvallisuuden nopeaan järkkymiseen on voimakkaasti kasvanut keskinäisriippuvuus, joka vaikuttaa erityisesti globaalissa taloudessa. Esimerkiksi suurten yritysten alihankintaketjut ovat usein täysin globaaleja ja paikalliset varastot pidetään tehokkuuden takia minimissään. Jos logistiikkaketjun yksi osa katkeaa, loppukokoonpano voi häiriytyä nopeastikin. Jos samalla hetkellä vielä poliittinen kriisi maapallon toisella puolella nostaa öljyn hintaa, kerrannaisvaikutuksista muodostuu osiaan paljon suurempi summa. Näitä vaikutuksia voi olla vaikea etukäteen hahmottaa ja ennakoida.

Toinen selvä syy on tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen. Krakataun tulivuorenpurkauksesta ei ollut saatavilla reaaliaikaista kännykkäkameravideota tai Twitter-päivityksiä. Nyt kun ihminen on hämmästyttävän lyhyessä ajassa siirtynyt maatalousyhteiskunnan pelloilta bittien käsittelyyn, hän kykenee periaatteessa seuraamaan maapallon kaukaisimmankin kolkan tapahtumia. Mutta mieli ei ole tainnut pysyä kehityksen perässä, vaan huolestuu ja ahdistuu tapahtumista, joista aiemmin olimme autuaan tietämättömiä – tai ainakin saimme tietää niistä vasta paljon niiden tapahduttua. Uutisaiheita janoava media vielä vahvistaa nopearytmisellä 24/7-toiminnallaan katastrofien psykologista vaikutusta. Ehkäpä jonkinlaiset primitiiviset geeneihimme ohjelmoidut selkäydinreaktiot ohjaavat toimintaamme vahvemmin kuin arkipäivässä tiedostamme.