Näin kevään vaalien korvalla - TEK:n valtuustovaalien ja eduskuntavaalien - työllisyys ja työttömyys ovat taas erityisen pinnalla. Tänään aamulla näin bussipysäkillä SAK:n aktiivisia työllistämistoimenpiteitä vaativan mainoksen. Maan hallitus puolestaan on kantanut sinänsä ansiokkaasti huolta alle 25-vuotiaiden nuorisotyöttömyydestä. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että akateemisten työttömyys on jäänyt sivuraiteille, vaikka finanssikriisi vei mukanaan myös paljon korkeakoulutettujen työpaikkoja.
Näin kevään vaalien korvalla - TEK:n valtuustovaalien ja eduskuntavaalien - työllisyys ja työttömyys ovat taas erityisen pinnalla. Tänään aamulla näin bussipysäkillä SAK:n aktiivisia työllistämistoimenpiteitä vaativan mainoksen. Maan hallitus puolestaan on kantanut sinänsä ansiokkaasti huolta alle 25-vuotiaiden nuorisotyöttömyydestä. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että akateemisten työttömyys on jäänyt sivuraiteille, vaikka finanssikriisi vei mukanaan myös paljon korkeakoulutettujen työpaikkoja.
Vanhan viisauden mukaan yliopistokoulutus takaa työpaikan. Tämä on edelleen totta - mutta vain osaksi. Kotimaamme koulutusmäärien noustua reippaasti ja Aasian kehittyvien maiden insinöörien tultua kilpailemaan globaaleille markkinoille myös suomalaiset yliopistokoulutetut ovat joutuneet uuteen tilanteeseen. Suomalainen maisteri tai diplomi-insinööri ei enää ole automaattisesti työmarkkinoiden haluttu kultapossu, jonka tulevaisuus on turvattu.
Tuntuu kuitenkin siltä, että työvoimaviranomaiset eivät ole vielä havahtuneet muuttuneeseen tilanteeseen, sillä palvelut on suunniteltu lähinnä perinteisiin ”duunaritilanteisiin”. Tapahtumat omassa lähipiirissäni valitettavasti vahvistavat tätä käsitystä. Tässä pari helmeä tarinoiden joukosta:
Ensimmäisessä tapauksessa jatko-opiskelija oli maisterintutkinnon suoritettuaan jäänyt suoraan tekemään väitöskirjaa, joten varsinaista työelämäkokemusta oli kertynyt hyvin vähän. Niinpä hän kääntyi työvoimatoimiston puoleen saadakseen työharjoitteluun tukea. Varsinaista palkkaa nimittäin on usein vaikea saada julkishallinnolta harjoittelua varten (Toisin sanoen esimerkiksi ministeriöt kyllä mielellään ottavat harjoittelijoita vastaan, jos vain joku muu maksaa viulut). Ongelmia kuitenkin ilmeni heti alussa, sillä työkkärin virkailija ei tiennyt, mitä tarkoittaa akateeminen jatko-opiskelu. Hänen tulkintansa mukaan opiskeleva henkilö ei voinut olla oikeutettu saamaan työharjoitteluun tarkoitettuja rahoja! Ilmeisesti kukaan ei ollut kertonut virkailijalle, että jatko-opiskelija on usein alipalkattu tai pätkäapurahoilla elävä tutkijatyöläinen, jolla ei ole perusopiskelijoiden etuja.
Toisessa tapauksessa DI-tutkinnon suorittanut henkilö oli valmistumisen jälkeen jäänyt työttömäksi, ja päätti pyrkiä sisään kauppatieteelliseen lisäkoulutusta saadakseen. Tämä onnistuikin, mutta rangaistus aktiivisuudesta tuli muutamaa kuukautta myöhemmin. Hänelle nimittäin tarjottiin vuoden mittaista vuorotteluvapaasijaisuutta omalla alalla. Vuorotteluvapaasijaisen on kuitenkin oltava työtön työnhakija, joten opiskelupaikasta tuli ongelma. Työkkärin tulkinnan mukaan hän oli opiskelija, joka ei voinut ilmoittautua työttömäksi! Lopulta tilanteesta selvittiin sillä, että henkilö luopui opiskelupaikastaan vuoden ajaksi.
Edelleenkään en voi ymmärtää työvoimatoimiston tulkintaa. Eiköhän jokainen vastavalmistunut DI ensisijaisesti yritä oman alansa töihin sen sijaan että pyrkisi elämään yhteiskunnan siivellä vaikka opintotukea nostamalla. Tietysti on totta, että perusopiskelijan kortilla saa alennuksia muun muassa joukkoliikenteestä ja ruokailusta, joten pienimuotoinen väärinkäytön mahdollisuus olisi ollut olemassa. Mutta eikö työkkärinkin ensisijaisena murheena tulisi olla kansalaisten työn saannin helpottaminen, ei sen vaikeuttaminen epäoleellisten yksityiskohtien nojalla?
Tässä olisi mielestäni TEK:lle tekemistä. Työvoimatoimistojen on kyettävä auttamaan myös akateemisia työttömiä. Ratkaisu tuskin on kiinni rahasta, pikemminkin asenteista ja osaamisesta.
P.S. Kumpikin edellä mainittu esimerkki on Kampin työvoimatoimistosta, jonka pitäisi olla erikoistunut korkeakoulutettujen ongelmiin. Enpä haluaisi joutua niiden muiden toimistojen asiakkaiksi.
