Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Mitt Romneyn pitkä ja uuvuttava marssi

Share |

Maanantai 19.3.2012 - Aleksi Päiväläinen


Odotetun hyvin sujuneiden kotoisten presidentinvaalien jälkeen on aika kääntää katse rapakon taakse, missä Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjat käyvät jo täysillä kierroksilla. Erityisesti republikaanien esivaali on kerännyt huomiota alkuvuoden mittaan. Mitt Romney näyttää etenevän kohti voittoa, mutta tuskallisen hitaasti laahustaen. Myös presidentti Obama on käynnistänyt oman kampanjansa. Heikentyneen presidentin kannalta oikeiston keskinäinen repivä kamppailu on kuin mannasade taivaalta.

Mitt Romney on pedannut presidenttiehdokkuuttaan jo pitkään. Osa suomalaisistakin muistanee hänen esivaalikampanjansa vuodelta 2008, jolloin hän kuitenkin hävisi selvästi sotasankari John McCainille. Tämän jälkeen Romneylla on ollut ainakin neljä vuotta aikaa hioa strategiaansa vuoden 2012 vaaleihin. Hän on selkeä puoluejohdon suosikki ja kerännyt tuhdin 63,7 miljoonan dollarin vaalikassan. Siihen nähden hänen esivaalimenestyksenä tuntuu oikeastaan melko vaatimattomalta. Vaadituista 1144 delegaatista hän on saanut kokoon 495. Huomattavasti kevyemmällä ja amatöörimäisemmällä kampanjaorganisaatiolla sekä ohuemmalla 6,7 miljoonan dollarin lompakolla ykköshaastaja Rick Santorum on kerännyt 252 delegaattia. Näin laskien yhden delegaatin hinta Romneylle olisi tähän mennessä ollut noin 128 700 dollaria, kun Santorum olisi selvinnyt noin 26 600 dollarilla per nuppi!

Romneyllä on ollut ongelmia erityisesti uskonnollisen oikeiston vakuuttamisessa. Pari kuukautta takaperin silmiini sattui kiinnostava New York Times Magazinen artikkeli, jossa toimittaja haastatteli teekutsuliikkeen aktiiveja konservatiivien sydänmailla Etelä-Carolinessa. Heidän puheissaan Mitt Romney näyttäytyi juuri sellaisena halveksittavana itärannikon eliitin edustajana, joita Washington on jo pullollaan. Ja eräs teekutsuliikkeen kantavista teemoista on nimenomaan ollut poliittisen kulttuurin täydellinen muutos ja liittovaltion riisuminen vallasta.

Romney on joutunut selittelemään esimerkiksi terveydenhuoltouudistusta, jonka hän toteutti toimiessaan liberaalina pidetyn Massachusettsin osavaltion kuvernöörinä. Se kun muistuttaa ikävästi Barack Obaman ja demokraattisen kongressin läpi runnomaa terveydenhuoltouudistusta, jonka uskonnollinen oikeisto haluaisi repiä riekaleiksi. Esivaalikampanjan myötä maltillisena keskustalaisena pidetty Romney onkin joutunut teekutsulaisten paineessa kääntämään kurssiaan reilusti oikealle. Sitten syksyllä varsinaisissa presidentinvaaleissa hänen pitäisi ohjata itsensä takaisin keskustaan ja samanaikaisesti säilyttää uskottavuutensa. Melkoista nuorallatanssia, sanon minä.

Oma veikkaukseni on, että esivaalikisan voiton korjaa lopulta heikentynyt Mitt Romney, jonka voima ei kuitenkaan riitä nujertamaan Barack Obamaa. Toki tarjolla olevista republikaanityrkyistä Romney on varmaankin se, jolla on suurimmat mahdollisuudet puhutella vaalit ratkaisevia liikkuvia äänestäjiä. Nämä liikkuvat äänestäjät eivät innostu sen paremmin oikean laidan teekutsuliikkeen kuin vasemmistoväritteisen Occupy Wall Street -liikkeen ideologioista. Mutta Romneylta puuttuu se mitä Obamalla on: presidenttiys. Jos Obama ei toheloi ja työttömyys helpottaa edes hentoisesti, hänellä on voiton eväät käsissään.

Politiikan hevijuusereille presidenttikisa amerikkalaiseen tapaan on tietysti mitä parasta viihdettä myös täällä koti-Suomessa. Varsinkin amerikkalaisia viestimiä seuraamalla pääsee aitiopaikalta seuraamaan taistelua maailman ainoan supervallan johtajan paikasta. Se taistelu ei aina ole kaunista katsottavaa, sillä loanheiton määrä on jo ajat sitten ylittänyt kaikki sopivaisuuden rajat - ainakin pohjoismaisella mittapuulla tarkasteltuna. Mikäli USA:n sisäpolitiikan heijastevaikutukset eivät tuntuisi kaikkialla maailmassa, tällä ei mattimeikäläisen kannalta olisi muuta kuin akateemista merkitystä. Valitettavasti Yhdysvaltain sisäpoliittisesta pattitilanteesta me kaikki saamme kärsiä. Presidentti Obama olisi oikea mies esimerkiksi torjumaan kasvihuoneilmiötä globaalisti, mutta hänen kaikki voimansa tuntuvat kuluvan mittelöön republikaanisen edustajainhuoneen kanssa. Sopii toivoa, että syksyllä demokraatit voittaisivat kisan sekä Valkoisen talon että Capitol-kukkulan isännyydestä.

Avainsanat: Yhdysvallat, presidentinvaalit, esivaalit, republikaanit, Romney, Santorum, Obama


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini