Uudistus rajuine menoleikkauksineen ravistelee puolustusvoimia. Sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta pieni, mutta näkyvä ja ennen kaikkea kuuluva kokonaisuus on sotilasmusiikki, jota myös odottavat rajut supistukset. Soittokuntia ja työpaikkoja häviää, mutta taiteen taso toivottavasti nousee. Samalla Lappeenrannalla on tilaisuus saada pieni mutta näkyvä piristysruiske kulttuurielämäänsä.
Uudistus rajuine menoleikkauksineen ravistelee puolustusvoimia. Sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta pieni, mutta näkyvä ja ennen kaikkea kuuluva kokonaisuus on sotilasmusiikki, jota myös odottavat rajut supistukset. Soittokuntia ja työpaikkoja häviää, mutta taiteen taso toivottavasti nousee. Samalla Lappeenrannalla on tilaisuus saada pieni mutta näkyvä piristysruiske kulttuurielämäänsä.
Olin elokuussa 2010 kuuntelemassa Helsingin yliopistolla keskustelutilaisuutta sotilasmusiikin paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Paneelin yksi osallistuja oli kapellimestari Petri Komulainen, joka on vuosien varrella muiden toimiensa ohella kouluttanut Sibelius-akatemiassa lukuisia sotilassoittokuntien kapellimestareita. Paneelissa hän esitti rohkean vision: Sotilassoittokuntien taiteellisen tason turvaamiseksi ne pitäisi yhdistää siten, että koko maassa toimisi esimerkiksi neljä tai viisi isoa sotilassoittokuntaa. Näin saataisiin aikaan kokoonpanoja, jotka olisivat riittävän vahvoja monipuolisen ohjelmiston esittämiseen ja lahjakkaiden soittajien sekä varsinkin johtajien rekrytoimiseen. Samalla puhallinmusiikki saisi piristysruiskeen, joka auttaisi sitä kehittymään omana genrenään.
Vain vajaat pari vuotta sitten edellä esitetty tuntui ehkä liiankin raflaavalta visiolta. Liekö valtion kassavaje pehmittänyt myös sotilasmuusikkojen mielet, kun puolustusvoimauudistuksen jälkeen maahan ehdotetaan jätettäväksi kuusi sotilassoittokuntaa. Surullista on, että kaikille nykyisille muusikoille tuskin löytyy töitä, vaikka orkesterikoot kasvavatkin. Toinen todennäköinen kärsijä on maanpuolustustahto, jonka ylläpitämisessä soittokunnat ovat olleet näkyvä ja kuuluva tekijä. Mutta tummillakin pilvillä on hopeareunus, sanoo vanha kansa. Tässä tapauksessa se toivottavasti tarkoittaa uusia sotilas- ja puhallinmusiikin kehittämismahdollisuuksia.
Lappeenrantaan soittokuntien yhdistäminen tuo lisää eloa, kun Rakuunasoittokunta saa vahvistusta Kontiorannasta. Lappeenrannassa tämä mahdollisuus kannattaa käyttää täysimääräisesti hyväksi. Esimerkiksi kaupunginteatterimme tunnetaan ilmeisesti teatteripiireissä erittäin korkeatasoisena. Valitettavasti tämä tieto ei ole tainnut saavuttaa suurta yleisöä, sillä esityksiä tuntuu olevan melko vähän ja tulkinnat varsin moderneja. Niin sanottua perinteistä teatteria on tarjolla aika vähän.
Voisiko Lappeenrannan uusi teatterirakennus orkesterimonttuineen tarjota tilan ison puhallinorkesterin ja teatterin yhteisproduktioille? Voisiko se mahdollistaa vaikkapa kiinnostavien ja näyttävien musikaalien esittämisen? Niihin voisi suurikin yleisö löytää tiensä. Entä miten sujuisivat wanhojen tanssit sotilasmuusikkojen tahdittamana? Isosta puhallinorkesterista voisi hyvin muodostaa ainakin kaksi, ehkä kolmekin kokoonpanoa Lappeenrannan lukioihin soittamaan. Joka toinen vuosi järjestettäviä Rakuunapäiviä taas voisi entisestäänkin elävöittää suuren sotilassoittokunnan paraatimarssilla.
Edellä esitettyjen visioiden kelvollisuudesta tai kelvottomuudesta riippumatta Lappeenrannalla on nyt hyvä mahdollisuus profiloitua sekä sotilasmusiikin että puhallinmusiikin alueellisena keskuksena. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti.
