Kaupunki on joutumassa matokuurille kaikilla toimialoillaan. Kulttuurille kaupunginhallitus antoi melko kylmää kyytiä ehdottamalla 600 000 euron lisäsäästöä kaupunginjohtajan esitykseen verrattuna. Valtuusto tuli piirun verran vastaan, mutta siitä huolimatta noin 1,3 miljoonaa euroa pitäisi leikata seuraavan kolmen vuoden aikana. Lisäksi musiikkiopiston ja muun taiteen perusopetuksen avustuksista pitäisi höylätä pois yhteensä noin 400 000 euroa.

Kaupungin talous on kuralla ja kulttuurin on kannettava säästötaakasta oma osansa, se  on selvä. Mutta mitä nyt pöydällä olevat säästöt voisivat tarkoittaa?

Kirjastoista useampi lähikirjasto pitäisi lakkauttaa. Virkamiesten pohjaesityksessä lakkautettaisiin kolme kirjastoa: Nuijamaa, Mustola ja Pulp. Tämä merkitsisi sitä, että kolmasosa kaupungin kirjastoista lakkautettaisiin, mikä harventaisi kirjastoverkon silmiä rankalla kädellä. Tätä minun on hyvin vaikea hyväksyä, sillä kirjasto on tärkeä sivistyspalvelu ja omaa sydäntäni lähellä. Voisiko osan säästöistä saavuttaa nykyistä tehokkaammalla tilankäytöllä esimerkiksi yhdessä koulujen kanssa?

Museoiden osalta ainakin pienet kotiseutumuseot ovat kovaa vauhtia joutumassa lahtipenkkiin. Tämä on raskasta, sillä näissä pirttimuseoissa paikallisperintö on säilynyt ja siirtynyt sukupolvilta toiselle. Lautakunnan voimin saimme elokuun kokouksessa itsekin vierailla Joutsenon pitäjäntupamuseossa. Toisaalta tosiasiana on tunnustettava, että pitäjissä on väki vähentynyt eikä kaikkea voida ylläpitää. Museon ei kirjastojen tapaan tarvitse olla kulman takana oleva lähipalvelu, vaan sinne päästäkseen voi ehkä matkustaa hieman pidemmällekin, vaikkapa Etelä-Karjalan maakuntamuseoon. Parasta mitä kotiseutumuseoille voisi tapahtua, olisi niiden päätyminen esimerkiksi aktiivisten kyläyhdistysten hoidettaviksi.

Kesäteatteri kuuluu Lappeenrannan kesään – mutta miten kauan? Tuotannosta joudutaan todennäköisesti luopumaan osana säästöpakettia. On selvää, että tämä kirpaisee. Tältä osin ei välttämättä tarvitsisi kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon, sillä Suomi on täynnä laadukkaita harrastelijavoimin toimivia kesäteattereita. Optimistina heitän tässä toiveen, että joku ulkopuolinen taho ottaisi kopin ja linnoituksessa nautittaisiin jatkossakin kesäteatterista.

Alkuperäisissä suunnitelmissa mainittiin orkesterin keskeiseksi säästökeinoksi konserttien vähentämisen nykyisestä 40:stä 30:een. Tässä piilee todellinen vaaran siemen, sillä sisällöstä karsiminen vie helposti hitaan mutta varman näivettymisen tielle ilman että saataisiin aikaan merkittäviä säästöjä (tässäkin tapauksessa puhutaan luokkaa 40 000 euron säästöstä). Saisivat valtuuston perussuomalaiset taas uuden syyn vaatia orkesterin lakkauttamista: Mihin me sitä tarvitsemme, kun ei se edes konsertoi!? Tässä kohtaa oikea kysymys on, että onko meillä orkesteri vai ei. Mielestäni on oltava.

Yleisen kulttuuritoimen jo nykyisellään melko vähäiset avustukset joudutaan lyömään polvilleen. Tätä ei kulttuuriväki haluaisi, mutta vaihtoehtoja on loppujen lopuksi aika vähän. Nyt pitäisi varmistaa, että lasten kulttuuritoimintaa pidettäisiin jatkossakin hengissä. Esimerkiksi Metkun puolia on tässä kohdin pidettävä.

Tätä kirjoitettaessa kulttuurilautakunta on jo kokouksensa pitänyt ja todennäköisesti päätöksensä tehnyt. Valtuuston asettamassa pakkoraossa jokainen on joutunut tekemään vastentahtoisia päätöksiä. Itse toivon, että tulevaisuudessa valtuusto leikkauksia miettiessään ottaisi huomioon myös kulttuurin laajemman merkityksen sekä asukkaiden hyvinvoinnille että kaupungin houkuttelevuudelle. Tuskinpa mekään vaimoni kanssa olisimme pari vuotta sitten muuttaneet Helsingistä Lappeenrantaan, jos tarjolla ei olisi ollut teatteria tai orkesteria.