Huomenna on suuri päivä. Kokoomuksen puheenjohtaja vaihtuu. Pieniä perhosia pyörii vatsassa. Kokoomuskentällä on tilaisuus valita kolmesta kovatasoisesta mutta keskenään hyvin erilaisesta puheenjohtajaehdokkaasta paras. Miltä tilanne näyttää entisen stadilaisen ja nykyisen lappeenrantalaisen rivikokoomuslaisen näkökulmasta?

Huomenna on suuri päivä. Kokoomuksen puheenjohtaja vaihtuu. Pieniä perhosia pyörii vatsassa varmaan jokaisella. Kokoomuskentällä on tilaisuus valita kolmesta kovatasoisesta mutta keskenään hyvin erilaisesta puheenjohtajaehdokkaasta paras. Miltä tilanne näyttää entisen stadilaisen ja nykyisen lappeenrantalaisen rivikokoomuslaisen näkökulmasta?

Vaa’assani painavat erityisesti henkilön kyky johtaa maan hallitusta sekä kyky viedä puolue voittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa. Yksikään puheenjohtajaehdokkaista ei ole suvereeni kaikilla osa-alueilla.

Vuoden 2004 eurovaaleissa olin Alexin tukijoukoissa. Edelleen pidän häntä aivan ylivoimaisena ulkopolitiikan ja EU-asioiden tuntijana sekä upeana Suomi-lähettiläänä maailmalla. Pääministerin tehtäväkentässä EU-asiat ovat keskeisessä roolissa. Valitettavasti eduskuntavaaleja ei kuitenkaan voiteta ulkopolitiikalla edes näinä Ukrainan kriisin aikoina. Stubbin osaamisella ja kokemuksella häntä on myös vaikea nähdä puhumassa uskottavasti sote-asioista Kehä-kolmosen ulkopuolella. Sori vaan Alex, mutta tältä asia Etelä-Karjalasta katsottuna näyttää.

Jannea olen äänestänyt eduskuntavaaleissa. Hän olisi johtaja isolla J:llä. Helsinkiläisenä äänestäjänä olin vaikuttunut siitä, että yksikään lähettämäni sähköposti ei kansanedustaja Vapaavuorelta jäänyt vastaamatta. Uskalsipa hän olla kanssani jopa eri mieltä. Insinöörinä arvostan myös sitä, että Janne on pysynyt asialinjalla. Twiittien ja viihdejulkisuuden määrä ei ole hyvä mittari pääministeriyskelpoisuuden kannalta. Valitettavasti kansalaisten äänestyskäyttäytyminen määräytyy kuitenkin pitkälti fiilispohjalta, ja tässä on ehdokkaan akilleen kantapää: Tunneyhteyden luominen kansalaisiin ei ole asiapitoisen juristin vahvuus, varsinkaan PK-seudun ulkopuolella.

Paula puolestaan olisi parhaimmillaan kansalaisia laajasti kiinnostavista sote-asioista puhuttaessa. Uskottavuus maakunnissa olisi aivan eri luokkaa kuin kilpakumppaneilla. Porvariyhteistyö keskustalaisten kanssa voisi luonnistua pohjalaiselta Risikolta hyvin. Hänellä olisi myös tarjota äänestäjiä puhutteleva ”sairaanhoitajasta tohtoriksi ja ministeriksi” -tarina. ”Oikeita töitä” tehnyt naispuheenjohtaja voisi vedota ylemmän ja alemman korkeakoulutuksen saaneisiin naisiin, joiden keskuudessa Kokoomus Jyrkin aikana sai raivattua jalansijaa. Kansainvälisillä kentillä Paula kuitenkin olisi aloittelija.

Toivotan kaikille kokoomuslaisille menestyksellistä puoluekokousta!

Kirjoitus julkaistiin hieman lyhennetttynä Nykypäivässä 13.6.