Itse en ollut paikalla Tampereen puoluekokouksissa, mutta lukemani ja kuulemani perusteella tunnelma pelipaikalla oli korkealla. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa syksyn kuntavaaleihin.

Muutama erityinen valopilkku nousi esiin, kun tutustuin puoluekokouksen satoon. Ensimmäinen oli puheenjohtaja Kataisen puhe, joka tyypillisistä poliittisista linjapuheista poiketen tuntui aidolta ja innostavalta. Siinä oli positivista naiviutta, jota kyynikko voisi kutsua lapsellisuudeksi. Onneksi kyynikoksi ei tarvitse eikä pidä heittäytyä.

Toinen valopilkku oli puoluekokouskannanotto presidentin valtaoikeuksien riisumisen puolesta. Suomen on jo aika siirtyä tsaarien aikakaudesta parlamenttien aikakauteen. Jostain ihmeen syystä monessa suomalaisessa elää käsitys hyvästä hallitsijasta (ehkäpä tsaarista), joka oikoo vääryyydet, jotka poliitikot ja virkamiehet ovat kansalaisten tielle rakentaneet. Presidentillä pitää toki olla asemansa myös tulevaisuudessa, mutta perustukoot se arvojohtajuuteen pikemmin kuin laajoihin perustuslaillisiin valtaoikeuksiin.

Kaupunkikannanotossa nostettiin ilahduttavan suurella painoarvolla esille tiivis ekologinen kaupunkirakenne. Tällaisen asenteen pitää näkyä myös käytännön toimissa kunnissa. Pääkaupunkiseutu on avainasemassa lähes miljoonan asukkaan painoarvolla.

Kolmantena erityisenä valopilkkuna haluan nostaa esille Jukka Mäkelän valinnan puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Siinä on mies paikallaan. Onnea Mäksy ja tsemppiä työhön!