Mietteitä kotimaahan paluustaTorstai 7.4.2016 klo 16.36 - Aleksi Päiväläinen Perjantai-ilta Travemündessä. Italialainen ravintola. Taustalla soi tunnelmaan sopiva haikea spagettipoppi. Kohta se on ohi, nimittäin perheen ihana aika Baijerissa. Vajaat puolitoista vuotta meni kuin siivillä. Suomi ja suomalainen arki odottavat yhden laivamatkan ja kahden yön päässä. Kotimaahan ystävien ja sukulaisten lähelle on tietysti kiva palata, mutta mitenkään riemulliselta olo ei tunnu. Pikemminkin päinvastoin. Paljon hienoja asioita ja ihmisiä piti jättää taakse. Suomi tuntuu jotenkin pienemmältä kuin aikaisemmin. Toisaalta myös piirun verran turvallisemmalta, varsinkin Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Perjantai-ilta Travemündessä. Italialainen ravintola. Taustalla soi tunnelmaan sopiva haikea spagettipoppi. Kohta se on ohi, nimittäin perheen ihana aika Baijerissa. Vajaat puolitoista vuotta meni kuin siivillä. Suomi ja suomalainen arki odottavat yhden laivamatkan ja kahden yön päässä. Kotimaahan ystävien ja sukulaisten lähelle on tietysti kiva palata, mutta mitenkään riemulliselta olo ei tunnu. Pikemminkin päinvastoin. Paljon hienoja asioita ja ihmisiä piti jättää taakse. Suomi tuntuu jotenkin pienemmältä kuin aikaisemmin. Toisaalta myös piirun verran turvallisemmalta, varsinkin Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Uskallan väittää, että vajaassa puolessatoista vuodessa oppii tuntemaan toisen maan tavat riittävän hyvin voidakseen tehdä vertailua kotimaahan. Ulkoapäin monet asiat näkee selkeämmin, niin hyvät kuin huonot puolet. Ehkä myös suhteellisuudentaju kehittyy, kun on hankkinut itselleen mittakepin ulkomailta. Siksi uskaltaudun tässä blogimerkinnässäni pohtimaan, kumpi maa on kaltaisellemme lapsiperheelle parempi paikka asua. Seuraavassa muutamia poimintoja asioista, jotka minun mielestäni tekevät suomalaisesta ja saksalaisesta – tai ainakin baijerilaisesta – arkipäivästä erilaisia. Talous ja elintasoEi ole mikään uutinen, että Saksa on Euroopan taloudellinen veturi. Tämä näkyy myös elintasossa. Valitettava tosiasia on, että Suomessa on korkeammat verot, pienemmät palkat ja kalliimmat hinnat. Lopputuloksena kuukausittain perheemme taloudessa jää Suomessa viivan alle luokkaa 10–20 prosenttia Saksaa vähemmän. Tietysti on muistettava, että jos olisimme pienipalkkaisia turkkilaisia pesulayrittäjiä, tilanne ei välttämättä olisi yhtä auvoinen. Korkeakoulutetuille insinööreille Saksa on kuitenkin erittäin kiitollinen maa. Siellä keskiluokkainen työntekijä voi jos ei nyt rikastua niin ainakin vaurastua omalla työllään. Lapset ja perheErityisesti Saksan tapauksessa ei voi välttää puhumasta taloudesta myös lasten kohdalla. Heillä kun voi olla erittäin suuri merkitys koko perheen verokohteluun. Käytössä oleva perheverotus nimittäin lähtee siitä, että verotuksen kohde on kotitalous, ei yksittäinen henkilö. Toisin sanoen verottaja laskee puolisoiden tulot yhteen. Lopputuloksena systeemi kohtelee sinkkuja kaikkein ankarimmin, kun taas lapsiperheet saavat osakseen parhaan kohtelun, varsinkin jos toinen vanhemmista hoitaa kotona lapsia. Tällöin ero Suomen veroprosenttiin voi olla kymmenenkin prosenttiyksikköä. Käytännössä tämä malli oikeasti mahdollistaa sen, että toinen vanhemmista voi olla kotona lasten kanssa hyvinkin pitkään. Systeemin suurin varjopuoli tietysti on, että se ajaa naisia pois työelämästä kotirouvan uralle. ”Kotirouvajärjestelmän” toisena nurjana puolena on se, että kahden työssäkäyvän vanhemman mallia on vaikea toteuttaa. Ainakin Baijerissa on huutava pula päivähoitopaikoista. Münchenissä paikkaa voi joutua jonottamaan vuodenkin verran. Koulujärjestelmä puolestaan on rakennettu siten, että vanhempien odotetaan osallistuvan vanhempainkokoukseen tai joulujuhlaan arkiaamupäivän ajan tai iltapäivällä. Työpaikoilla kulttuuri ei näytä sallivan sitä, että lasta pitäisi lähteä hakemaan tarhasta viimeistään klo 16, kun muut painavat töitä täyttä häkää vielä parin tunnin ajan. Kulttuuri ja ympäristöTässä lajissa on selvää, että Suomi-Saksa-maaottelun tulos on selvä jo hyvissä ajoin ennen pelin alkua. Esimerkiksi Augsburg on perustettu suunnilleen vuonna 15 eKr., tuhat vuotta ennen kuin joku sivistyneestä maailmasta vaivautui edes laskemaan jalkojaan nykyisen Suomen maaperälle. Frankfurtissa pidettiin kirjamessuja 1500-luvulla, jolloin ensimmäinen suomenkielinen kirja oli hädin tuskin ehditty julkaista. Suomen kaikki mainitsemisen arvoiset kirkot mahtuisivat keskikokoiseen baijerilaiskaupunkiin. Tätä taustaa vasten ei ole tietenkään mikään yllätys, että keskieurooppalainen kaupunkikulttuuri ravintoloineen, kahviloineen ja bulevardeineen on aika monta harppausta meikäläistä edellä. Näin ollen myös lapsiperheen mahdollisuudet ravintolaillallisiin tai kahvilabrunsseihin ovat oleellisesti paremmat kuin Suomessa. Tarjontaa on enemmän, ja hinnat ovat merkittävästi halvempia. Kulttuurin ohella myös matkailu erityisesti Euroopassa on aina ollut sydäntämme lähellä. Tähän tarkoitukseen ei Baijeria parempaa paikkaa voi toivoa. Augsburgista noin kahden tunnin ajomatkan sisällä ovat muun muassa München, Alpit, Salzburg ja useat kymmenet muut upeat keskiaikaiset isot ja pienet kaupungit. Tosin Suomellakin on lyödä peliin jotain ainutlaatuista ja omaleimaista: järvimaisemat mökkirantoineen, koivikoineen ja harjuineen. Rauha ja tila. Niitä ei Keski-Euroopasta hevin löydy. Ihmettelimme alkuun sitä, miten paljon paikalliset pitävät melua joka ikisestä järvestä, joista monet eivät meidän näkökulmastamme suoraan sanottuna olleet kovin kummallisia. Lopulta tajusimme, että saksalaisille ne ovat eksoottisia harvinaisuuksia. Työpaikalla vaimon kollegat olivat haltioituneita kuultuaan, että meidän kummankin vanhemmillani oli oma mökki vesistön äärellä! ”Onko monilla suomalaisilla tosiaan oma mökki, ja vieläpä järven rannalla!?”, kuului kysymys. Alla oleva kuva Bodensee-järven rannan leirialueelta kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Suomalaiset tuskin kutsuisivat tätä rentouttavaksi telttalomaksi. Saksalainen pystyy iloitsemaan pienestäkin lebensraumista. Lomailijoiden telttakylä Bodensee-järven rannalla elokuussa 2015. Sää ja ilmastoKannattaakohan tästä edes puhua? Tulee vain paha mieli. Kuvaavaa on, että lähtöpäivänämme puolen päivän aikoihin Augsburgissa lämpötila kohosi kohti 20 astetta ja ihmiset kerääntyivät terasseille syömään jäätelöä, juomaan cappuccinoa tai nauttimaan lasin huurteista. Kolme päivää myöhemmin ajoimme ulos Helsingin satamassa Travemünden lautalta viiden asteen sumuiseen ja kylmään vesisateeseen. Tuomariston päätösMikä sitten on maaottelun lopputulos? Puhtaasti taloudelliselta kannalta ei ole mitään järkeä asua Suomessa. Samoin on pakko tunnustaa, että elämä suuressa maailmassa on ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisempaa. Nähtävää, koettavaa ja mahdollisuuksia on paljon enemmän kuin pieni Suomi pystyy koskaan tarjoamaan. Mutta sitten kun vaa’an suomalaiseen kuppiin laitetaan perheen ja työn yhdistäminen, puntit tasoittuvat huomattavasti, varsinkin pienten lasten kohdalla. Suomessa molemmilla vanhemmilla on melko hyvät mahdollisuudet hoitaa kunniallisesti sekä perhe että ura. Jos olisin sinkku tai olisimme lapseton pariskunta, olisi Saksa ollut todennäköisempi vaihtoehto. Nykyisessä elämäntilanteessa ratkaisu kallistui Suomeen – ainakin toistaiseksi. P.S. Vaikka perheemme on nyt palannut Suomeen, jatkan vielä kevään ajan blogin pitämistä. Monta tarinaa ja paikkaa on kertomatta. |
Avainsanat: Saksa, Suomi, talous, elintaso, lapsiperhe |