HKL:n asiasta tekemän selvityksen mukaan ilmainen joukkoliikenne lisäisi vuosittain joukkoliikenteen käyttöä noin 30 prosenttia. Liikenteen hiilidioksidipäästöt alenisivat noin 10 prosenttia. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus nousisi 31 prosentista 39 prosenttiin. Kieltämättä luvut ovat merkittäviä. Tarkemmin katsottuna kuitenkin selviää, että pääosa siirtymistä tapahtuisi kevyestä liikenteestä. Kärjistäen ihmiset siis hylkäisivät fillarinsa ja hyppäisivät bussiin. Varsinainen päätavoite – piintyneiden autoilijoiden saaminen ratin takaa joukkoliikenteeseen – jäisi toteutumatta. Lisäksi hyötyliikunnan väheneminen olisi kansanterveydellisesti huono asia.

Ilmaisen joukkoliikenteen hinta vuodessa olisi noin 140 miljoonaa euroa. Kustannukset aiheutuisivat menetetyistä lipputuloista ja lisääntyneistä kalustokustannuksista. Tällöin palvelun tason parantamiseen ei jäisi killinkiäkään. Kuitenkin juuri palvelun taso on tutkimusten mukaan yksi tärkeimmistä tekijöistä valittaessa auton ja bussin välillä. Auton kalliimmat kustannukset ollaan valmiita hyväksymään sen tarjoaman palvelutason takia (mukavasti ovelta ovelle, istumapaikka löytyy aina, jne.).

En väitä, ettei joukkoliikenteen lippujen hintoja tulisi laskea. Hintojen lisäalennukset pitäisi kuitenkin kohdistaa ensisijaisesti arvolippuihin. Tutkimusten mukaan sen hintajousto on suurin. Lisäksi matkustajan kannalta täysin keinotekoiset kuntarajat tulisi poistaa siten, että pääkaupunkiseudulle luotaisiin yhtenäinen joukkoliikennealue. Ei ole järkeä, että Helsingin rajalta Espooseen tai Vantaalle päivittäin 5 kilometriä matkustava joutuu maksamaan tuplahinnan verrattuna siihen, joka päivittäin matkustaa 10 kilometriä Helsingin sisällä.

Lopuksi vielä siitä vuosittaisesta 140 miljoonasta eurosta. Mitä sillä voisi tehdä muuta kuin antaa ilmaisen joukkoliikenteen jokaiselle helsinkiläiselle? Esimerkiksi toteuttaa Raide-Jokeri, Kruunuvuorenrannan raideyhteys, Kamppi-Pasila-metro sekä Pisara-ratalenkki vuoteen 2020 mennessä.