Viime tiistaina oli lautakunnan kokous (kyllä, taas venähti tämän blogimerkinnän tekeminen…). Kokouspaikka toi vaihtelua rutiineihin, kun pääsimme luonnonkauniille Harakan saarelle vierailemaan. Esityslista oli lyhyt, mutta päätösasioiden lisäksi epämuodollista keskustelua käytiin kirjastoista ja Tanssin talosta.

Itse en ollut koskaan aiemmin käynyt Harakassa. Rakennukset ovat lähes alkuperäisessä asussaan, joten tiettyä arvokkuuden ja ajan patinan henkeä oli aistittavissa. Ehkäpä aktiivisen taiteilijakäytön ansiosta tunnelma ei kuitenkaan ollut pysähtynyt, vaan jonkinlainen yhdistelmä tekemisen meininkiä, rauhallisuutta ja kodikkuutta.

Ennen kokousta Harakan taiteilijayhdistyksen pj:n johdolla käytiin lyhyt keskustelu Harakan tilanteesta. Saarihan on yksi kohde sillä kuuluisalla Pajusen listalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitään poliittista keskustelua saaren tulevaisuudesta ei ole käyty. Itse pidän tärkeänä, että taidetoiminnan tulevaisuus turvattaisiin tavalla tai toisella. Asiaan palataan seuraavassa lautakunnan kokouksessa.

Päätösasioiden jälkeen kävimme keskustelua palveluverkosta kirjastojen osalta. Koko porukan henki oli varsin yksituumainen: Lähikirjastot on säilytettävä. Yhteisten tilojen käyttö koulujen kanssa nousi konkreettiseksi keinoksi tehostaa tilojen käyttöä toiminnan kärsimättä. Päätimme lähteä pienelle kierrokselle tutustumaan uhanalaisiin kirjastoihin maaliskuun alussa. Varsinainen päätös kaupunginhallitukselle menevästä esityksestä tehdään vasta maaliskuun kokouksessa.

Tanssista käytiin myös keskustelua. Lautakunnan jäsenen Hannu Oskalan aloitteesta päätimme pyytää virkamiehistöä selvittämään voisiko kulttuurikeskus Stoan profiloida eräänlaiseksi ”Tanssin taloksi”. Mielestäni ajatus on erittäin luova ja ennakkoluuloton ja ehdottomasti selvityksen arvoinen. Toki ideaan liittyy myös riskejä ja kysymysmerkkejä, kuten vaikutukset Itäisen Helsingin muuhun kuin tanssilliseen kulttuurielämään. Mutta näihin palataan tarkemmin kunhan selvitys valmistuu.