Aalto-yliopiston kampuksen sijaintikeskustelu ryöpsähti taas käyntiin tällä viikolla, kun rehtori Tuula Teeri ehdotti toimintojen keskittämistä Otaniemeen. Helsinkiläisenä en varmaan saisi tätä sanoa, mutta ehdotus on mielestäni hyvin perusteltu ja kannatettava. Toivottavasti säätiön hallituksella riittää kanttia rohkeaan päätöksentekoon näkyvästä vastustuksesta huolimatta.
Aalto-yliopiston kampuksen sijaintikeskustelu ryöpsähti taas käyntiin tällä viikolla, kun rehtori Tuula Teeri ehdotti toimintojen keskittämistä Otaniemeen. Helsinkiläisenä en varmaan saisi tätä sanoa, mutta ehdotus on mielestäni hyvin perusteltu ja kannatettava. Toivottavasti säätiön hallituksella riittää kanttia rohkeaan päätöksentekoon näkyvästä vastustuksesta huolimatta.
Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) hallituksen puheenjohtajana vuonna 2006 kannatin lämpimästi huippuyliopiston perustamista, kuten kolmen yliopiston tulevaa yhteenliittymää aikanaan nimitettiin. Ylioppilaskuntana teekkarit ottivat alusta lähtien hyvin positiivisen kannan yliopistofuusioon. Yksi tärkeä peruste oli erilaisten opiskelijoiden tuominen yhteen ja sitä kautta uudenlaisten ideoiden sekä oppimis- ja ajattelumallien kehittäminen. Keskeisenä edellytyksenä tälle pidettiin eri alojen opiskelijoiden kohtaamista arkipäivässä luennoilla, kahviloissa, käytävillä, kaduilla ja toreilla. Oleellista oli tuoda kaikki opiskelijat yhdelle yhteiselle kampukselle, ei sirotella heitä ympäri Helsinkiä ja Espoota.
Edellä esitetty logiikka pätee mielestäni edelleen. Vaikka fyysisen etäisyyden merkitys tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen ansiosta on koko ajan pienentynyt ja pienenee edelleen tulevaisuudessa, ei fyysistä kohtaamista näkyvissä olevassa tulevaisuudessa voida tekniikalla korvata. Ennen kaikkea sitä tarvitaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisen tekemisen edistämiseksi.
Otaniemi on Suomen mittakaavassa melko harvinainen ilmestys: Arkkitehtuuriltaan merkittävä tiedeyhteisön muodostama itsenäinen kampus, jolla työskennellään, vietetään vapaa-aikaa harrastusten parissa ja asutaan. Vaikka vitsiniekat vääntävätkin huumoria eristäytyneistä ja epäsosiaalisista teekkareista, uskon että juuri tämäntyyppinen kampusratkaisu mahdollistaa parhaalla tavalla yhteishengen, verkostojen, uusien ideoiden ja vahvan yliopistoidentiteetin syntymisen.
Mikäli Aalto-yliopistossa pitkällä aikavälillä halutaan tosissaan luoda uutta kulttuuria ja uusia toimintamalleja, kannattaa kampus keskittää Otaniemeen, jossa olisi mahdollista järjestää tilaa kaikille. Jos kuitenkaan Helsingissä sijaitsevista kaikista kiinteistöistä ei missään tapauksessa haluta luopua, voitaisiin niihin sijoittaa esimerkiksi pienimuotoisempia maisteritason loppuvaiheen tai jatkotutkinto-opiskelijoiden ja tutkimuksen toimintoja.
Riippumatta siitä sijaitseeko Aalto-yliopisto Espoossa vai Helsingissä, sen menestys tuo hyvinvointia koko pääkaupunkiseudulle, myös Helsingille. On myös selvää, että seinät eivät tee sisältöä, mutta ne voivat mahdollistaa sisällön syntymisen.
P.S. Mikäli Espoo, Helsinki ja Vantaa löisivät hynttyyt yhteen, sijaintiongelma ratkeaisi kuin itsestään. Tosin tämä ei ehkä yksinään riitä perusteeksi kaupunkien yhdistämiselle. Hymiö.
