Uusimpien mielipidemittausten mukaan Sauli Niinistön asema presidentinvaaleissa on edelleen täysin ylivoimainen. Hän on ainoa ehdokas, jolla on kaksinumeroinen kannatusluku. Toisin kuin nykyinen presidentti, hän kerää kannatusta yli puoluerajojen. Ensimmäisen kerran sitten J.K. Paasikiven meillä on mahdollisuus saada kokoomuslainen presidentti.

Niinistön 49 prosentin kannatus on siinä määrin ylivoimainen, että politiikan toimittajat ovat alkaneet etsiä jännitystä siitä voittaako Sauli suoraan ensimmäisellä kierroksella. Asetelmaa kuvaa hyvin se, että perjantaina Riikka Uosukainen käytti Ylen radiouutisissa suurimman osan lähetysajastaan Niinistön ”vaikean ja haasteellisen” tilanteen ruotimiseen. Haasteellinen tosin tarkoitti tässä sitä, että ennakkosuosikki ei välttämättä tulekaan valituksi ensimmäisellä kierroksella. Vähälle huomiolle jäi se, että toisella kierroksella voitto tulisi keskimäärin melko turvallisella noin 70 prosentin marginaalilla.

Tämän hetken asetelmassa on muutamia erityisen kiinnostavia seikkoja, joista useimmat liittyvät Paavoihin. Ensinnäkin demarien grand old man Paavo Lipponen ei ole saanut edes omia rivejään järjestykseen. Niinistö on demarien kannattajien keskuudessa suositumpi kuin Lipponen. Kun vaaleihin on aikaa enää 2 kuukautta, tahdin pitäisi olla toinen jos mielii edes hopeamitalille. Paavoista nuorin, Arhinmäki, sivalsi Ylen tv-uutisissa entistä pääministeri-Paavoa varsin osuvasti, kun kysyttiin syytä lähteä presidenttikisaan: ”Kentältä on tullut selvä viesti, että tarvitaan vasemmistolainen ehdokas.”

Toinen kiinnostava huomio liittyy kolmanteen Paavoon, siihen keminmaalaiseen. Ikuinen tervaskanto Väyrynen on pärjännyt paljon paremmin kuin mitä ainakaan itse olisin vielä alkusyksystä uskonut. Lienevätkö EU-skeptiset maatalojen isännät ja emännät palanneet persujen hellästä huomasta keskustalaisille juurilleen? Voisi kuvitella, että juuri tähän joukkoon Väyrynen ehkä vetoaa edelleen. Ainakin kokemuksensa puolesta hän jättää Soinin kakkosviulun soittajaksi EU-kriitikoiden sarjassa.

Kolmanneksi on mielenkiintoista seurata Haaviston ja Biaudetin välistä asetelmaa. Kumpikin edustaa vähemmistöä, kansainvälisyyttä ja avoimuutta sekä korostetun liberaalia arvomaailmaa. Voimat yhdistämällä heidän äänestäjäkuntansa voisi saada oman asiansa ajajan ehkä vaalien toiselle kierrokselle. Mutta kielipuolue RKP:lle kysymys on tietysti omasta identiteetistä.

Rehellisyyden nimissä – tätä en ehkä kokoomuslaisena saisi sanoa – on muistettava, että presidentinvaaleissa on Suomessa aina käyty kaksi kierrosta, eikä tämä kerta luultavasti ole poikkeus. Tässä suhteessa matematiikka ei ole Niinistön puolella, sillä vastaehdokkaita on seitsemän kappaletta. Jos he keräävät keskimäärin 7,15 prosentin kannatuksen, mennään toiselle kierrokselle. Pitää myös muistaa, että Tarja Halonen lähti 6 vuotta sitten vahvan ennakkosuosikin asemista, mutta voitti lopulta Niinistön vain vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Meidän kokoomuslaisten kannattaa siis olla nöyriä ja juhlia voittoa vasta sitten kun on sen aika. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanoo vanha kansa.