Sunnuntain (30.9.) Etelä-Saimaassa toimittaja Petteri Värtö epäili, että tiukassa taloustilanteessa kulttuurin määrärahat voivat joutua leikkuulaudalle sosiaali- ja terveydenhuollon hyväksi. Usein kunnissa on toimittu näin, joten riski on todella olemassa. Kun jaossa on lähivuosina paljolti niukkuutta, tarvitaan kuitenkin uutta ajattelua. Kulttuuria ja terveydenhuoltoa ei tarvitse asettaa vastakkain. Ne voivat tukea toisiaan.

Valitettavasti kunnissa hyvinvointia on perinteisesti tarkasteltu hallinnonaloittain. Todellisuudessa ihmisen hyvinvointiin tarvitaan niin sielun kuin ruumiin ravintoa. Tässä kulttuurityöllä voisi olla merkittävä rooli esimerkiksi vanhusten ja muistisairaiden hoidossa. Tästä on olemassa myös tieteellistä näyttöä. Esimerkkinä voidaan mainita vuonna 2008 julkaistu suomalainen aivotutkimus (Särkämö et al.), jossa havaittiin, että musiikin kuuntelu paransi merkittävästi potilaiden toipumista aivoinfarktista verrattuna äänikirjojen kuunteluun tai hiljaisuuteen. Olen myös henkilökohtaisesti saanut harrastelijana laulukeikalla dementiapotilaiden luona kokea ja nähdä musiikin positiivisen voiman. Myös muiden taiteenalojen kuin musiikin osaamista on varmasti mahdollista hyödyntää sosiaali- ja terveystyössä.

Kuntien roolina voisi tässä kokonaisuudessa olla uusien mallien kehittäminen yhteistyössä kolmannen sektorin järjestöjen, taiteen perusopetuslaitosten, orkesterien, teatterien ja vapaaehtoisten kanssa. Näin voitaisiin luoda eräänlaiset ”taiteen hyvinvointijoukot” kustannustehokkaasti pääosin jo olemassa olevilla resursseilla.

Kunnissa painitaan valtavien haasteiden kanssa, kun samanaikaisesti vanhusväestön osuus kasvaa ja työikäisten pienenee. Ilman uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja emme pysty tulevaisuudessa takaamaan palveluita ikääntyvälle väestöllemme. Maksumiehiksi joutuvat kaikki: Me nuoret kuvetta kaivamalla, vanhukset elämänlaadusta tinkimällä.