Edellisessä Augsburg-kirjoituksessani keskityin erityisesti kaupungin ”virallisiin” maamerkkeihin. Tässä toisessa osassa fiilistelen myös niillä paikoilla, jotka eivät ensimmäisenä osu turistin silmään.

Augsburgin vanha keskusta (Innenstadt) kätkee vanhojen muuriensa ja kujiensa katveisiin uskomattoman viehättäviä ja tunnelmallisia pieniä aukioita, kivijalkakauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Yksi suosikeistani on Lech, joka oli vuosisatojen ajan käsityöläisten aluetta. Keskiaikaista asemakaavaa noudattavia kortteleita halkovat lukuisat kapeat kanavat, jotka virtaavat talojen seinustoja pitkin häviten välillä katujen tai talojen alle syöksähtääkseen taas esiin muutamaa kadunkulmaa myöhemmin. Kanavat saavat vetensä Lech-joesta, ja niiden voimalla pyöritettiin aikanaan esimerkiksi käsityöläisten kutomakoneita. Kaupungin 1600-luvulla rakennettu teurastamo puolestaan hyödynsi talon alla kulkevaa kanavaa siivoamalla sinne päivittäiset teurasjätteet. Kanavien historia on todella pitkä, sillä ne mainitaan ensimmäisen kerran virallisissa kaupungin asiakirjoissa jo vuonna 1276!

Yksi monista vehreistä kanavista. Pensaan takana näkyy osittain vanhan vesimyllyn ratas.

Mikäpä olisikaan virkistävämpää kuin kuumana kesäpäivänä istahtaa oluttuvan (Biergarten) terassille lehtipuiden varjoon kanavan äärelle nauttimaan paikallisen panimon edullisesta (runsaat 3 € per tuoppi) ja täyteläisestä Pils-oluesta? Voin suositella!

Biergarten Lechin kaupunginosassa

Vaikka Augsburg jouduttiin toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan käytännössä raunioista uudelleen, on alkuperäiselle arkkitehtuurille ja asemakaavoitukselle onneksi oltu uskollisia. Tämän ansiosta pelkkä kävelykin vanhoilla kujasilla on elämys. Yhtäkkiä eteen voi aueta upea näkymä St. Ulrichin katedraalille. Alla olevan kuvan paikka säväyttää minua edelleen.

St. Ulrichin katedraali.

Toinen tärkeä tunnelman luoja on vehreys, joka Baijerin leveysasteilla pääsee valloilleen viimeistään toukokuun alkupäivinä. Perheemme yksi suosikkipaikka on Rotes Torin (”punainen portti”) leikkipuisto, joka sijaitsee keskiaikaisten muurien ja jättimäisten lehtipuiden katveessa. Sen vieressä sijaitsee Yrttitarha (Kreuter Garten), kaupunkilaisille avoin puisto, josta voi halutessaan poimia mukaan tuoreita yrttejä.

Kreuter Garten eli yrttipuutarha.

Lopuksi on vielä mainittava yksi niin sanottu pakollinen nähtävyys, jota näkemättä turisteja ei päästetä pois Augsburgista. Kyseessä on Fuggerei, joka on maailman vanhin edelleen toimiva vähävaraisten asuntola. Asuntolan perusti merkittävä ja erittäin rikas liikemies Jacob Fugger vuonna 1521. 500-vuotisjuhlia päästään siis viettämään muutaman vuoden kuluttua! Testamentissaan Fugger määräsi, että asukkien tuli muistaa kolmesti päivässä rukouksissaan hyväntekijäänsä, Jumalaansa ja Ave Mariaa. Vuokralaiseksi kelpasi vain katolilainen, kuinkas muuten. Vuosivuokraksi määrättiin yksi reinin guldeni, joka oli työmiehen viikon palkka. Nykyrahassa sen arvoksi lasketaan 0,88 euroa. Samat vuokraehdot ovat edelleen voimassa. Tosin asukkaiden täytyy lisäksi maksaa itse sähkö- ja lämmityskustannuksensa.