Uutisen mukaan peräti 88 prosenttia peruskoululaisista valitsee ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen englannin. Toista vierasta kieltä ei välttämättä valita lainkaan tai halukkaita on niin vähän, että ryhmiä ei saada muodostettua. Esimerkiksi venäjän kielen osalta prosentit niin A2- kuin B1-kielenkin osalta näyttävät pyöreää nollaa.

Olin uutisesta yllättynyt, sillä olisin kuvitellut että esimerkiksi tiedot Venäjän nopeasti kasvavista markkinoista houkuttelisivat peruskoulun kasiluokkalaisia venäjän oppikirjojen ääreen edes muutaman prosenttiyksikön verran. Vastakkaisesta ilmansuunnasta taas löytyy esimerkiksi EU:n mahtimaa Ranska, jonka ovet aukeavat huonosti ranskaa osaamattomille.

En ryhdy arvailemaan mikä on ilmiön taustalla, mutta huolestunut sopii olla. On suuren luokan virhe tuudittautua pelkän englannin varaan. Noin 95 prosenttia maailman väestöstä puhuu äidinkielenään muuta kuin englantia. Tokihan erittäin merkittävä osa maailmasta osaa ja ymmärtää kuuluisaa bad englishiä, mutta ne jotka sitä ovat sillä joutuneet asioimaan esimerkiksi Ranskassa tai Venäjällä, tietävät miten mahdotonta se voi olla. Myy siinä sitten paperikoneita kun edes kaupassa et saa ostoksia tehtyä!

Summa summarum: Suomalaiset voivat opetella vaikka kuinka loistavaa ja puhdasta englantia. Silllä ei kuitenkaan voita käytännössä yhtään mitään verrattuna perinteiseen tankeroenglantiin, sillä muut kansat eivät meitä seuraa.

Mikä siis lääkkeeksi? Ehkäpä kielten opintojen puolesta pitäisi rakentaa kasvojenkohotuskampanja, jotta koululaiset ja erityisesti heidän vanhempansa saataisiin tajuamaan vieraiden kielten merkitys. Kaupungin taas tulee huolehtia siitä, että ne harvat jotka vieraasta kielestä innostuvat, myös saavat tilaisuuden opetukseen. Homma ei saa kaatua opetusryhmien liian pieneen kokoon.