Tiistaina oli vuorossa syksyn ensimmäinen kirjasto- ja kulttuurilautakunnankokous. Esityslista oli kohtuullisen ohut, selvästi alle senttimetrin paksuinen. Isoin asia oli keskustakirjaston hankesuunnitelman tilaaminen. Lisäksi puhuttivat avustukset.
Keskustakirjasto oli heti kokouksen kolmantena asiana. Keskustelua on käyty tässä lautakunnassa aina vuodesta 2006 alkaen. Tälle vuodelle on kaupungin budjettiin varattu asian valmistelua ja suunnittelua varten noin 1 miljoonan euron määräraha. Arkkitehtitoimisto (JKMM-Arkkitehdit) on laatinut sijaintiselvityksen, jossa kirjaston paikka on Töölönlahdella.
Sijaintipaikka ja hankkeen valmistelun eteneminen keskusteluttivat lautakuntaa paljon. Vaikka Töölönlahtea yleisesti pidetään vahvimpana sijoituspaikkana kirjastolle, ei sijoituspäätöstä mikään (poliittisesti) päättävä elin ole vielä tehnyt. Tämän hetkisen linjauksen takana on kaupunginjohtaja. Itse pidän Töölönlahtea varsin hyvänä tarjokkaana, mutta mielellään kuulisin vielä perusteltuja näkemyksiä myös mahdollisten muiden vaihtoehtojen puolesta. Joka tapauksessa keskustakirjasto on niin ison mittaluokan päätös, että valmistelun täytyy olla perusteellista ja perustua avoimeen erilaisten vaihtoehtojen tarkasteluun. Toisin sanoen keskustelua pitää uskaltaa käydä, ei runnoa päätöksiä väkisin läpi.
Valmistelu on tähän asti edennyt paljolti keskuskirjastotyöryhmän voimin. Pohjatyötä on toki tehty muutenkin, esimerkiksi selvitysmies Mikko Leistin perusteellisessa raportissa on paljon käyttökelpoisia visioita ja ajatuksia (raportti muuten löytyy osoitteesta http://www.hel2.fi/ajankohtaista/keskustakirjasto/kirjasto.pdf). Tämän syksyn aikana kulttuurilautakunta alkaa hämmentää soppaa omalla lusikallaan. Kaikki ajatukset ja yhteydenotot meikäläisen suuntaan asian tiimoilta ovat erittäin tervetulleita!
Keskustelua käytiin paljon, mutta lopputuloksena lautakunta joka tapauksessa päätti tilata keskustakirjaston hankesuunnitelman. Hankesuunnitelman tarkoitus ei ole toimia rakennussuunnitelmana, vaan mahdollistaa eri vaihtoehtojen faktapohjainen tarkastelu. Näin pitääkin olla, sillä tässä vaiheessa ei ole vielä syytä lyödä lukkoon yksityiskohtia.
Valtuustossa oli tehty aloite Töölönlahden asemakaavan tarkistamisesta. Aloitteessa muun muassa toivottiin kaupungin aloittavan alueen asemakaavan täydentämisen siten, että tanssipaviljonki sopisi alueelle. Innovatiivisena ratkaisuna esitettiin keskustakirjaston ja tanssipaviljongin yhdistämistä esimerkiksi Tukholman Kulturhusetin mallin mukaisesti.
Aloite on mielestäni hyvä ja ansaitsee täyden tuen. Tanssipaviljonki Stadin keskustaan – esimerkiksi Töölönlahdelle – olisi todella tervetullut. Ei välttämättä ole tietenkään kaupungin asia rakentaa uusia tanssitiloja, mutta tie on raivattava Pekka Niskan kaltaisia yritteliäitä yksilöitä varten.
Avustusten jakamisessa ei sinällään esiintynyt dramatiikkaa, mutta keskustelussa pohdittiin yleisesti linjoja, joiden mukaan rahaa jaetaan. Eräs periaate, joka oli poikinut yhden valituksenkin, on se, että samaan tarkoitukseen ei myönnetä rahaa kahdesta eri paikasta. Tässä tapauksessa Kallio kukkii -festivaalin eräs esiintyjä (Äpäräteatteri) oli jäänyt ilman festivaalille jaettuja rahoja. Kulttuurikeskus oli antanut avustussumman festivaalin kattojärjestölle, jolle annettiin tehtäväksi delegoida rahavirrat eteenpäin. Tässä tapauksessa esiintyjä ei ollut saanut muuta tukea kuin ilmoituksen Kallio kukkii -tiedotuslehtiseen ja nettisivuille.
Lähtökohtaisesti on selvää, että samaan tapahtumaan ei pidä jakaa rahaa useasta eri ”luukusta”. Sen sijaan lautakunnan kannalta keskeisiä pohdittavia kysymyksiä ovat rahan jaon seuraaminen ja yhteistyöhön kannustaminen. Onko fiksua, että kunta jakaa rahat könttänä katto-organisaatioille, joiden vastuulle jätetään alueellinen jakaminen ja tasapuolisuus? Vai pitäisikö kunnan määrätä yksityiskohtaisemmin avustusten käytöstä? Entäpä miten tarkasti jälkikäteen on valvottava tuen käyttöä? Kannustaako kaupunki nykyisellään järjestöjä ja yhdistyksiä yhteistyön sijaan hajautettuun toimintaan, kun ne voivat hävitä rahanjaossa mikäli osallistuvat avustuksien ”kimppahakuun” (toisin sanoen olisiko Äpäräteatterin kannattanut mieluummin hakea avustusta itsenäisenä toimijana kuin osana Kallio kukkii –festaria?)
Mielestäni on selvää, että kaupungin ei pidä ylhäältä päin puuttua yksityiskohtaisesti rahan käyttöön kunhan yleiset ehdot täyttyvät. Esimerkiksi kaupunginosayhdistys tietää viranomaisia paremmin miten raha kannattaa omissa kortteleissa käyttää. Kaupungin avustusbyrokratiaa ei myöskään ole nykyisestä järkevää kasvattaa. Viimeinen kysymys on ehkä vaikein, sillä siihen ei ole olemassa selvää vastausta. Yhteistyöhän pitäisi kannustaa, mutta tukeeko nykyinen systeemi sitä optimaalisesti? Kaupunki ei voi yhteistyöhön pakottaa, mutta ehkä järjestelmään voisi sisällyttää jonkinlaisen porkkanatarjottimen? Siihen minkälainen tällainen porkkana olisi, en osaa vielä ottaa kantaa.
Kokouksen lopuksi jouduimme valitettavasti hyvästelemään puheenjohtajistomme, eli Anni Sinnemäen ja Laura Rissasen, jotka ehtivät hoitaa tehtäväänsä taidokkaasti vain runsaat puoli vuotta. Kumpaakin kutsuivat kuitenkin vaativammat tehtävät, joihin toivotan kovasti tsemppiä. Mutta ehdimme hetken aikaa olla Suomen ainoa lautakunta, jota veti ministeri!
