Kokoomus julkaisi lauantain vaaliohjelmansa iloisen positiivisessa hengessä. Samassa tilaisuudessa Jyrki Katainen piti puheen, jossa arvot nousivat ilahduttavan isoon rooliin.

Kokoomuksen verotuksen suuren linjan voi tiivistää seuraavasti: palkka- ja yritysverot alas, kulutus- ja pääomatuloverot ylös. Suunta on mielestäni oikea, sillä työn teon pitää olla kannattavaa. Pitkällä aikavälillä taas luonnon kestokyvyn takia kulutusta on pakko suitsia. Yritysverojen laskeminen parantaa Suomen kiinnostavuutta globaalissa kilpailussa työpaikoista. Pienten osinkotulojen vapauttaminen veroista taas edistäisi kaivattua kansankapitalismia, joka luultavasti ohjaisi suomalaisten piensijoituksia kotimaisiin pörssiyrityksiin. Tällä hetkellä lähes nollatuottoisilla pankkitileillä makaa rahaa miljardien edestä.

Palveluiden uudistamisessa huomio kiinnitetään erityisesti kuntiin. Tämä on perusteltua, sillä kunnat ovat avainasemassa julkisessa palveluntuotannossa. Kansantaloudelliset suuren mittaluokan muutokset julkisen sektorin tuottavuudessa, palveluiden määrässä ja laadussa sekä julkisten menojen tasapainottamisessa voidaan tehdä nimenomaan kuntasektorilla.

Kolmanneksi työuria halutaan pidentää. Rehellisesti sanottuna alle kolmikymppisten ikäluokkien edustajana en tästä suuremmin ilahdu. Jos eläkeikä laukkaa jatkuvasti horisontissa nuoren työntekijän saavuttamattomissa, ei työnteko pidemmän päälle tunnu mielekkäältä. Mutta tosiasia on, että mitä vähemmän aikaa kanssasuomalaiseni ovat aktiivisesti työelämässä, sitä enemmän minä joudun työurani aikana maksamaan eläkemaksuja ja veroja.

Lisäksi on muistettava, että käytännössä oleellista ei ole periaatteellinen eläkeikä, vaan se milloin työntekijät todellisuudessa poistuvat työelämästä. Ei auta vaikka eläkeikä olisi 70 vuotta jos ihmiset tosiasiassa vaihtavat vapaalle 60-vuotiaana. Jos taas työelämässä viihtyy, miksipä ei viipyisi siellä vaikka 68-vuotiaaksi? Eli pelkästään viralliseen eläkeikään tuijottaminen ei ole fiksua. Tämä tuodaan mielestäni esille myös vaaliohjelmassa: ”Työurien pidentäminen ei voikaan tapahtua pelkästään eläkeikää nostamalla, vaan aivan yhtä tärkeässä roolissa on jaksamisen tukeminen, työelämän ja työmarkkinoiden kehittäminen, koulutuksen suuntaaminen vastaamaan työvoiman kysyntää ja opiskeluaikojen lyhentäminen.”

Kataisen puheessa erityisen ilahduttavaa oli vahva arvopainotus. Itse pidin eniten ajatuksesta, että jokaisella ihmisellä on oikeus arkipäivässä tarttua ympäristössään tapahtuviin ilmiöihin. Katainen otti esimerkiksi siivoojan, joka ojensi koulun käytävillä riehuvia lapsia. Itse törmäsin vastaavaan ilmiöön pari viikkoa sitten bussissa, jossa kaksi teini-ikäistä jutteli äänekkäästi. Suunnilleen joka toinen sana oli painokkaasti lausuttu vittu. Yhtäkkiä bussikuski pysäytti ja sanoi painokkaasti: ”Nyt saa tuo vittupuhe loppua! Täällä on muitakin ihmisiä ja tää on mun työpaikka. Vähän käytöstapoja ja kunnioitusta!” Teinit hiljenivät ja toinen heistä vastasi: ”Olen pahoillani, puhutaan siistimmin.”

En ole varma olisiko minulla ollut kanttia puuttua asiaan. Jotenkin sitä on turhan vahvasti sisäistänyt hoida omat asiasi -ajattelun. Jatkossa pyrin muuttamaan tapani.

Yhden viestinnällisen parannusehdotuksen kuitenkin tekisin vaaliohjelmaan. Siitä pitäisi voida nopeasti ja selkeästi kertoa puolueen keskeiset tavoitteet lukematta kaikkia sivuja. Kärsimätön lukija ei jaksa tavata yli 30 sivua tekstiä.

Näillä eväillä on hyvä joka tapauksessa lähteä vaaleihin. Onnea matkaan ehdokkaat!