Lappeenrannan sivistystoimi julkaisi viime viikolla virkamiesehdotuksen toteutettavista säästöistä. Lista oli kylmää luettavaa, mutta niin on kyllä kaupungin taloustilannekin. Useimmat valtuustoryhmien vetäjät - Kokoomusta lukuun ottamatta - olivat ensikommenteissaan vähintäänkin vesittämässä suunnitelmaa. Tässä tilanteessa pään painaminen pensaaseen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Säästöjen vastustajien on syytä kertoa mistä rahat otetaan, jos virkamiesten ehdotukset eivät kelpaa.

Kunnallisvaaleista on nyt aikaa vajaa vuosi. Lauantain Etelä-Saimaata lueskellessani mieleeni muistui erityisen kirkkaasti eräs Joutsenon nuorisotalolla pidetty paneeli, johon itsekin osallistuin. Aktiiviset ja hyvin valmistautuneet lukiolaisikäiset vaalitenttaajat kysyivät pitäisikö Joutsenon lukio säästää. En todennäköisesti kerännyt kyseisestä paneelista kovin montaa kannattajaa, sillä lupasin lakkauttaa ainakin yhden lukion, joka voisi olla myös Joutseno. Muut panelistit sanoutuivat yksi toisensa jälkeen irti säästöistä luvaten seitsemän hyvää ja kymmenen kaunista asiaa. Täytyy kyllä tunnustaa, että silloin ajattelin yhden lukion lakkauttamisen riittävän. Tosiasiana on kuitenkin myönnettävä Aku Ankan puhuvan koiran sanoin: ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.”

Vaalien alla poliitikot ovat tunnetusti hövelillä tuulella, kukkaronnyörit löyhällä. Vastuuta kantamaan valittujen on kuitenkin hoidettava leiviskänsä kunnialla niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Mielestäni nyt ehdotettu säästöjen peruslinja on oikea: säästetään seinistä, ei palveluista. Jos kouluja yhdistämällä saadaan aikaan todellisia säästöjä, ja vältetään esimerkiksi ryhmäkokojen suurentaminen, on tehty oikeita valintoja.

Lukioiden lakkauttamista voitaisiin osaltaan pehmentää esimerkiksi joukkoliikenneyhteyksiä kehittämällä. Voitaisiinko esimerkiksi Joutsenon ja Lappeenrannan väliseen liikenteeseen lisätä nykyistä tiheämmin kulkevia ruuhkavuoroja lukiolaisten matkanteon helpottamiseksi?

Yksi ilmeinen kauneusvirhe säästöehdotuksissa kuitenkin on, nimittäin musiikkiluokat. En ymmärrä miten niiden lahtaamisella saavutettaisiin lukukausimaksujen ohella muita säästöjä – ellei tosiasiallisesti tavoitella ryhmäkokojen suurentamista. Tämä olisi kuitenkin räikeässä ristiriidassa julkisesti lausuttujen perusteluiden kanssa. Musiikkiopiston lukukausimaksut ovat noin 360 euroa vuodessa, joten sadan oppilaan säästöpotentiaali olisi noin 36 000 euroa. Sivistystoimen 90 miljoonan euron vuosibudjetissa tämä on vähemmän kuin pisara valtameressä. Metsä on kyettävä näkemään puilta ja musiikkiluokat poistettava leikkauslistoilta.