Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Baijerilaisia jouluperinteitä

Share |

Torstai 24.12.2015 klo 1.15 - Aleksi Päiväläinen


Suomalaisen on kohtuullisen helppo eläytyä ja sopeutua saksalaiseen jouluun – ovathan monet perineet tulleet meille juuri Saksasta. Toisaalta katolinen Etelä-Saksa ja erityisesti Baijeri ovat tässäkin mielessä hieman erilaisia ja pitävät kiinni omista perinteistään. Esimerkiksi amerikkalaista punanuttupukkia ei näillä kulmilla juuri näy.

Joulupukin sijaan lahjoja tuo Pyhä Nikolaus, eli Sankt Nikolaus – usein tuttavallisemmin Der Nikolaus. Hän vierailee perinteisesti 6. päivä joulukuuta, mutta esimerkiksi tänä vuonna päivä oli sunnuntai, joten jo lauantaina 5. päivä kauppakeskuksissa, turuilla ja toreilla näkyi puna- ja sininuttuisia Nikolauksia. Ja on syytä huomata, että ilmeisesti käytännön syistä perinteestä on jossain määrin joustettu, joten lukuisilla joulumarkkinoilla voi nähdä lahjoja jakavan sedän muulloinkin. Esimerkiksi alla oleva kuva on otettu lähellä Augsburgia sijaitsevan luostarin pihalla lauantaina 12.12., jossa pidettiin kyseisenä viikonloppuna joulumarkkinat. Kuten kuvasta näkee, ulkoisesti der Nikolausta voisi kuvailla yhdistelmäksi kristillistä piispaa ja pakanallis-amerikkalaista joulupukkia. Toisessa kädessään hän kantaa juuttisäkkiä ja toisessa paimensauvaa.

Der_Nikolaus_klein.jpg

Der Nikolaus jakamassa lahjoja lapsiperheille Oberschönenfeldin luostarin joulumarkkinoilla.

Kaikissa uskottavissa tarinoissa pitää tietysti olla hyviksen lisäksi se pahis. Näinpä Nikke-setä ei suinkaan tule yksin, vaan sarvipäisen Krampus-hirvityksen kanssa. Kiltit lapset saavat Nikolaukselta lahjoja, tuhmat rangaistuksen Krampukselta. Rangaistusten yksityiskohdista en ole tietoinen, mutta joissakin vanhoissa kuvissa Krampus poimii tuhmia lapsia koriinsa viedäkseen heidät pois.

Nikolauksen kantaisä, alkuperäinen Pyhä Nikolaus muuten eli joskus 200–300-luvulla nykyisen Turkin alueella. Hänen muistopäivänsä on nimenomaan 6. joulukuuta. Punanuttuisella Coca-Cola-sedällä taitaa olla kovin vähän yhteistä esikuvansa kanssa, mutta katolisessa Euroopassa tämä historiallinen yhteys näkyy vielä nykyäänkin varsin selkeästi.

Joulukuusi on tietysti lahjojen ohella oleellinen joulutunnelman tuoja. Saksassa joulupuu yleistyi kaupunkien porvariskodeissa 1800-luvulla, ja 1900-luvun alkuun mennessä tapa oli levinnyt Ruotsin kautta Suomeen. Tämäkin ”aidon maalaisjoulun” perinne edustaa siis itse asiassa keskieurooppalaista kaupunkijoulun viettoa!

Mekin kävimme ostamassa oman Tannenbaumimme kaupungin pääkadun varrella sijaitsevalta torilta. Hieman rosoisesta ja aarniometsältä tuoksuvasta luonnonkuusesta ei ollut tietoakaan. Olimme etukäteen elätelleet kuvia alppirinteillä kasvavista kuusista, joiden havut toisivat pölyiseen kaupunkiin alppikylien kodikkaan raikkaan tuulahduksen. Haavekuva mureni, kun myyjä kertoi puiden tulevan Tanskasta. Toisaalta harvoin olen nähnyt näin symmetristä ja tasaiseksi leikattua joulukuusta. Runko on erittäin suora, sen tiheys on suuri ja se kapenee ylöspäin mentäessä nopeasti. Näin ollen puun painopiste on saatu erittäin alas, ja kaatumisen vaara on mitättömän pieni, vaikka joku perheen taapero kävisikin joskus vähän kiskomassa alaoksista. Tämän pidemmälle jalostettua elävää joulukuusta on vaikea kuvitella. Eikä 45 euron hintakaan ollut suomalaisittain kova, vaikka asioimmekin todennäköisesti Augsburgin kalleimalla kuusitorilla. Sentin ja euron venyttäjä olisi vaivaa näkemällä selvinnyt parillakympillä.

Tannenbaum_klein.jpg

Tanskassa kasvatettu, Augsburgissa ostamamme saksalaisen täsmällinen ja symmetrinen joulupuu.

Entä mitä olisi aatto ilman notkuvaa joulupöytää? Suomessa harvinainen mutta ainakin Baijerissa tavallinen pääruoka on jouluhanhi. Äskettäin lehdessä oli juttu Münchenin lähellä toimivasta maatilasta, jonka pihaan joka vuosi aatonaattona tai aattoiltapäivänä kurvaa jokunen hätääntynyt perheenisä, jolta on ruokaostosten teko jäänyt viime tippaan. Näihin mattimyöhäisiin isäntä on onneksi varautunut varastoimalla muutamia ylimääräisiä hanhia – ja kaupat syntyvät supermarkettiin verrattuna noin nelinkertaista kilohintaa vastaan.

Saksalaisesta joulusta ei tietenkään voi puhua ilman joulumarkkinoita. Näistä kirjoitin jo toissa viikolla, joten mainittakoon tässä vain se, että Baijerissa nämä tapahtumat tunnetaan yleisesti nimellä Christkindlsmarkt, Kristus-lapsen markkinat (tämä ikioma suomennokseni kuulostaa tosin tässä kontekstissa ehkä aavistuksen banaalilta, sillä kaupanteon kohteena ei suinkaan ole Jeesus-lapsi). Pohjois-Saksassa taas puhutaan yleensä arkisemmin Weihnachtsmarkteista, siis joulumarkkinoista. Käsittääkseni yhteistä kaikkien ilmansuuntien markkinoille kuitenkin on vähintään se, että tarjolla on aina Glühweinia sekä useita eri sortteja wursteja.

Tämän merkinnän myötä toivotan kaikille sukulaisille, ystäville, maanmiehille ja muille kanssaihmisille hyvää ja rauhallista joulunaikaa! Frohe Weihnachten!

Avainsanat: Saksa, Baijeri, joulu, Weihnacht, perinteet


Kommentit

30.12.2015 22.26  Ava Numminen

Kiitos baijerilaisten joulutapojen kuvauksesta - kiinnostavaa! Onko der Nikolaus aina noin alipukeutunut kuin tämän blogin kuvassa? Antaa pikkuisen reissussa rähjääntyneen vaikutelman, kaavun alta vikahtelee jokin pyjamatyyppinen alusasu.

Silmään pisti punanuttuinen Coca Cola -pukki ilmaisu. Mitä perua on siis oma joulupukkimme? Hänhän asuu Korvatunturilla, eikä suinkaan Coca Colan kotimaassa, Ameriikassa, josta juuri kotiuduimme. Ja joulujuomahan täällä Pohjolassa on paisti ja liemi, ei Coca Cola. Onko siellä Baijerissa päässyt faktat vähän unohtumaan?

11.1.2016 16.29  Aleksi Päiväläinen

Joulunpyhien aikaan jäi vastaaminen vähemmälle.Mutta, asiaan: Kai Nikolauksellakin useampi vaatekerta on, näin ainakin uskoisin. Vaikka hänellä onkin ilmeisesti vähemmän kierrettävää kuin virkaveljellään joulupukilla, asuu hänenkin vastuualueellaan useita miljoonia lapsia. Luulisi siis vaatteiden vaihdon olevan joskus paikallaan.

Oman joulupukkimme osalta itse asiassa en ole koskaan nähnyt hänen syövän tai juovan mitään. Laulussakin puhutaan muistaakseni vain tontuista: "Juovat paistia, ja syövät lientä...". En siis oikein osaa tuohon Coca Cola -kommenttiin varmaksi sanoa mitään.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini