Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Kinder, Küche, Kirche - Naisen kolme K:ta

Share |

Tiistai 9.2.2016 klo 17.10 - Aleksi Päiväläinen


Olimme juuri allekirjoittaneet uuden asuntomme vuokrasopimuksen ja vastaanottaneet avaimet. Vuokranantaja ja vuokranvälittäjä olivat esittelemässä meille autotallissa autopaikkaamme, joka olikin varsin hyvä ja leveä. Yhtäkkiä välittäjä kääntyi puoleeni ja ehdotti kohteliaasti kuin herramies toiselle herrasmiehelle: ”As you can see, the parkplace is very big. You could buy your wife a small car.” Yritin imeä hymyäni etten repeäisi nauramaan, sillä ei tämä iäkäs herra mitään pahaa ollut tarkoittanut. Hän yritti vain olla kohtelias. Onhan aivan luonnollista, että perheen pää pyrkii mahdollisimman hyvin huolehtimaan vaimostaan.

”Hoidetaan tämä miesten kesken”

Noin kaksi viikkoa aiemmin olimme karauttaneet parasta mahdollista vauhtia tulevan kotimme oven eteen. Asuntoesittely oli alkanut 15 minuuttia sitten, ja olimme perheellemme uskolliseen tapaan myöhässä – kuinkas muuten. Jäin parkkeeraamaan autoa pojan istuessa turvaistuimessa takapenkillä, kun vaimoni samalla kiiruhti jo sisään. Saapuessani huoneistoon vaimoni oli tutkimassa asuntoani rauhassa itsekseen välittäjän katsellessa vierestä. Sen sijaan meikäläisen kanssa välittäjä alkoi tehdä välittömästi tuttavuutta esitellen vuolaasti asuntoa. Mieleeni tuli väistämättä sukulaismiehen tarina 1970-luvun Helsingistä: Tuore aviopari oli muuttamassa yhteiseen asuntoon, joten vaimon jo useampia vuosia aiemmin itselleen ostama asunto päätettiin laittaa myyntiin. Paikalle saapunut ostajakandidaatti oli todennut heti kättelyssä, että ”Eiköhän hoideta tämä asia miesten kesken”.

Tapasin tämän baijerilaisen välittäjän yhteensä 3 kertaa, ja huomasin pian, että meidän perheemme asetelma oli hänelle täysin käsittämätön. Kertaalleen yritin selittää hänelle asiaa, mutta huomasin puheen kaikuvan kuuroille korville. Yhtä hyvin olisin voinut jutella mandariinikiinaa. Vanhan herran maailmaan ei kerta kaikkiaan näyttänyt mahtuvan sellaista vaihtoehtoa, jossa isä voisi jäädä kotiin lapsen kanssa. Sellaista ei nyt vaan ole olemassa. Miehen puolustukseksi todettakoon, että hän oli eläkkeellä oleva diplomi-insinööri ja arkkitehti, joka teki näitä hommia ilmeisesti lähinnä sivutoimisesti harrastusluonteisesti.

Rouvaparkki ja perheverotus

Olimme päättäneet viettää tammikuista lauantaipäivää shoppailun merkeissä. Ajoimme ensimmäistä kertaa kotimme lähellä olevan kauppakeskuksen parkkihalliin. Saimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kohti sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnin vieressä oli kyltti ”P Frauen”. Hetken ihmettelyn jälkeen totesimme, että tässä on nyt tosiaan paikallinen ”perheparkki”, josta on mahdollisimman lyhyt matka ruokakauppaan. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, kumman puoliskon oletettiin lähtökohtaisesti hoitavan ostokset.

Frauenpark.jpeg

Frauenpark eli rouvaparkki läheisessä ostoskeskuksessa.

Meillä kotona yksi säännöllisistä päivittelyä aiheuttavista ruokapöydän keskustelunaiheista on naisten vähäisyys työelämässä – ainakin perinteisessä prosessiteollisuudessa. Tuskin paperitehtaat missään päin maailmaa naisvaltaisia työpaikkoja ovat, mutta silti ero esimerkiksi Baijerin ja Pohjois-Ranskan tai Suomen välillä on silmiinpistävä.

Käytössä oleva perheverotus on myös omiaan syrjäyttämään naisia työelämästä. Saksalainen verotus nimittäin suosii voimakkaasti naimisissa olevia pariskuntia ja lapsiperheitä. Sinkkuja taas verotetaan raskaimman mukaan. Jos puolisoista toinen on töissä ja toinen hoitaa kotona lapsia, pääsee kaikkein kevyimpään veroluokkaan. Veroprosentti voi tällöin hyvinkin olla esimerkiksi 10–15 prosenttia suomalaista tasoa alempi. Kokonaisuutena järjestely voi olla perheen taloudelle hyvinkin edullinen, mutta toisaalta houkuttelee toista vanhempaa jäämään kotiin. Yli viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen voi olla jo vaikea palata työmarkkinoille (periaatteessa tietysti myös koti-isyys olisi mahdollinen, mutta erittäin harvinainen ratkaisu).

Ydinperheen ulkopuolisista voimavaroista tietysti tärkein on isovanhemmat, joiden apuun monet pienten lasten vanhemmat turvautuvat. Päiväkotipaikat ovat kortilla (vuoden jonotusaika ei ole tavaton), joten ilman mummia tai vaaria ei töihinpaluu edes välttämättä ole mahdollista. Meilläkin naapurin vanhempi pariskunta hoitaa hieman yli vuoden ikäistä lapsenlasta useana päivän viikossa, jotta nuori äiti voisi käydä töissä.

Entäs me isät?

Niin sanottu ”palkallinen” vanhempainvapaa kestää Saksassa enintään 14 kuukautta, josta isälle on korvamerkitty 2 kuukautta. Kun vielä 10 vuotta sitten vain noin 3,5 prosenttia isistä jäi minkäänlaiselle isyysvapaalle, nykyään näin tekee suunnilleen joka neljäs. Alueelliset erot ovat hyvin suuria. Esimerkiksi Baijerissa 75 prosenttia isyyslomailijoista viettää kotona tyypilliset 2 kuukautta. Toisessa ääripäässä on Pohjois-Saksassa sijaitseva Bremen, jossa jopa 10 prosenttia isistä viihtyy kotona vuoden verran, mikä on huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Suomessa keskimäärin.

Oman arkipäiväni kokemukseni vastaavat suunnilleen edellä esiteltyjä tilastoja. Pääosin hiekkalaatikolla tapaa kotirouvia, mutta isätkään eivät enää ole mitään kummajaisia, jotka näyttäisivät eksyneen väärään paikkaan.

P.S. Kirjoituksen otsikko viittaa paikalliseen vitsiin: Mitkä ovat naisen kolme K:ta? Vastaus: Kinder, Küche, Kirche - Kersat, Keittiö ja Kirkko. Kuulimme jutun eräältä ranskalaiselta naisinsinööriltä, joka päivitteli naisten vähäisyyttä työelämässä. Wikipedian mukaan vuonna 1810 julkaistussa saksalaisella sanontojen kirjassa oli seuraava lause: ”Eine gute Hausfrau hat fünf K zu besorgen: Kammer, Kinder, Küche, Keller, Kleider”. Vapaasti suomennettuna: Hyvällä kotirouvalla on viisi K:ta huolehdittavana. Kammari, Kersat, Keittiö, Kellari sekä vaatteet (stadiksi käännettynä Kledjut).

Avainsanat: Saksa, Baijeri, lapset, vanhempainvapaa, koti-isät, kotirouvat, perheverotus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini