Angela Merkel - tanssilavalta kurpitsavaunuihin?Perjantai 26.2.2016 klo 1.59 - Aleksi Päiväläinen Vielä vuosi sitten näihin aikoihin liittokansleri Angela Merkel vaikutti voittamattomalta rautarouvalta, jonka puikon tahtiin Bryssel ja muiden EU-maiden johtajat tanssivat. Saksan kristillisdemokraatit alkoivat jo henkisesti valmistautua syksyn 2017 parlamenttivaaleihin liittokanslerinsa johdolla. Sitten tulivat kesä ja pakolaisvirrat. Yhtäkkiä Merkel on saanut huomata johtavansa rakoilevaa puoluetta, jonka riveistä ponnistaa lähes viikoittain uusia näkyviä kapinallisia. Ovatko prinsessavaunut muuttuneet lopullisesti kurpitsaksi vai vieläkö tanssiaiset voivat jatkua? Tässä blogimerkinnässäni esitän oman vaatimattoman katsaukseni Saksan poliittisesta tilanteesta pakolaiskriisin osalta. Itä-Saksa ja äärioikeistoSuomen media näyttää keskittyneen enemmän tai vähemmän entisen Itä-Saksan tilanteeseen. Olisikohan syynä se, että siellä on sattunut kaikkein eniten näkyviä rasistisia tuhopolttoja sekä äärioikeiston ja - vasemmiston huliganismia? Esimerkiksi Suomen Kuvalehti teki viime syksynä aiheesta kansijutun otsikolla ”Jakautunut Saksa”. Jutun kärkenä oli ajatus, jonka mukaan 25 vuotta yhdistymisensä jälkeen Saksa olisi jälleen jakautumassa itään ja länteen. Analyysissä on jonkin verran perää, sillä vuoden 2015 aikana rasististen rikosten todennäköisyys kolmessa itäisessä osavaltiossa oli suuruusluokkaa 4-8-kertainen muihin osavaltioihin verrattuna (lähde: Der Spiegel). Hiljalleen äärioikeistolaiseksi liukunut AfD-puolue (Alternative für Deutschland) on nostanut päätään koko maassa, mutta ainoastaan idässä se tavoittelee tosissaan mitalisijoja. Viimeisimpien mielipidetiedustelun perusteella puolue keräisi Sachsen-Anhaltin maaliskuun alun osavaltiovaaleissa lähes 20 prosentin äänipotin. Tällä tuloksella se jättäisi taakseen muun muassa demarit. Myös täkäläinen vasemmistoliitto Die Linke olisi vakavasti uhattuna. Konservatiivien nokkapokkaVähemmälle huomiolle Suomessa on sen sijaan jäänyt poliittisen eliitin ja erityisesti konservatiivien sisäinen kiehunta. Konservatiivipuolueiden sisällä ja välillä nimittäin kuohuu kuin baijerilaisen oluttuvan illanvietossa. Yksi kiistan keskeisistä osapuolista tuleekin juuri Baijerista. CDU:n sisarpuolue CSU (Christlich-Soziale Union in Bayern) on syksystä alkaen hyökännyt puheenjohtajansa Horst Seehoferin suulla julkisesti ja erittäin voimakkaasti Merkeliä vastaan. Tilanteen tekee hieman erikoiseksi se, että CSU on myös hallituspuolue, jolla on perinteisesti ollut läheiset välit isosiskoonsa CDU:hun. Baijerissa CSU on ehdoton valtias, jolla on 1960-luvulta alkaen yhtä vaalikautta lukuun ottamatta ollut maapäivillä eli osavaltion parlamentissa ehdoton enemmistö. Suomalaisittain puolue tuntuu olevan jonkinlainen yhdistelmä perinteistä isänmaallis-konservatiivista kokoomusta ja perussuomalaisia. Pakolaiskriisin kärjistyttyä viime syksynä ei ole montaakaan viikkoa mennyt ilman Münchenin ja Berliinin välistä kipakkaa sanailua ja sapelinkalistelua. Merkelin laskevat ja CSU-Seehoferin nousevat kannatusluvut ovat lyöneet bensaa liekkeihin. Suurin osa pakolaisista saapuu Saksaan juuri Baijerin kautta, joten Baijerin viranomaiset ja erityisesti monet pienet kunnat ovat olleet kesästä lähtien täystyöllistettyjä. CSU onkin valtiopäiväpuolueista vaatinut äänekkäimmin kansallisia toimenpiteitä muun muassa pakolaiskiintiöiden muodossa. Erityisen tukalaksi Merkelin aseman on tehnyt se, että kapina on alkanut levitä myös omassa puolueessa. Laskevat kannatusluvut erityisesti vaalien alle ovat pahinta myrkkyä mitä poliitikko voi kuvitella juovansa. Maaliskuun puolivälissä pidetään vaalit kolmessa osavaltiossa. CDU:n kannatusluvut ovat viime kuukausina ja viikkoina pudonneet kuin lehmän häntä. Viime sunnuntaina kaksi CDU:n näkyvää kärkipoliitikkoa Baden-Württembergin ja Rheinland-Pfalzin osavaltioissa otti näyttävästi etäisyyttä omaan liittokansleriinsa vaatimalla julkisesti ripeitä kansallisia toimenpiteitä pakolaiskaaoksen ratkaisemiseksi. Heistä toinen, Julia Klöckner, on joissakin veikkailuissa asetettu jopa Merkelin manttelinperijän asemaan. Merkel - Jeesus?Viime kuukausien aikana oppositio on – ironista kyllä – ottanut liittokanslerin siipiensä suojaan. Vertasipa vasemmistoliiton edustaja syksyllä valtiopäivillä Merkeliä itseensä Jeesukseen: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Tänään se tarkoittaa meille: Wir schaffen das!” (Tällä viitattiin Merkelin kuuluisaksi tulleeseen iskulauseeseen joka suomeksi kääntyy suunnilleen näin: Me pystymme tähän!) Tähän CDU:n ryhmäjohtaja vastasi omassa puheessaan: ”Olen iloinen, että vasemmisto lukee Marxin Pääoman lisäksi nykyään myös Raamattua.” Lopuksi on hyvä muistaa, että Merkelin asema puolueensa puheenjohtajana ainakin viime joulukuun puoluekokouksessa osoittautui erittäin vahvaksi. CDU:n sisäinen ”pakolaisoppositio” saatiin hiljaiseksi melko vaatimattomilla ja enimmäkseen retorisilla julkilausumamyönnytyksillä. Lopulta vain kaksi puoluekokousedustajaa rohkeni julkisesti äänestää Merkeliä vastaan. Eikä Merkelin suurille saappaille välttämättä löydy uskottavaa ottajaa riittävän hyvissä ajoin ennen syksyn 2017 valtiopäivävaaleja. Toisaalta tappiosarja osavaltiovaaleissa yhdistettynä esimerkiksi AfD:n näyttävään nousuun saattaisivat pakottaa Merkelin joko muuttamaan kurssiaan tai astumaan syrjään. Viimeksi mainittu vaihtoehto tosin tuntuu ainakin vielä epätodennäköiseltä. Viimeistä sanaa ei vielä ole sanottu. Ja tuskin Frau Bundeskanzlerin poistuisi näyttämöltä taisteluitta. |
Avainsanat: Saksa, pakolaiskriisi, Merkel, CDU, Baijeri, CSU, Seehofer, vaalit |