Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Saksan huipulla, osa 2

Share |

Sunnuntai 20.3.2016 klo 0.27 - Aleksi Päiväläinen


Seuraavana päivän pääohjelmanumeromme oli vierailu Partnachklammilla. Klamm on rotkomainen laakso, jonka pohjalla virtaa vesi (Edellisen kerran kirjoitin Klammista syksyllä, ks. juttu täällä). Partnachklamm sijaitsee mäkihyppystadionin lähistöllä, joten jätimme auton stadionin parkkipaikalle. Suomalaisen talviurheilun ystävänä tunsin rinnassani pientä haikeutta muistellessani meikäläisten mäkikotkien huippuvuosia, jolloin Keski-Euroopan mäkiviikoilla palkintojen jaossa nousi usein siniristilippu. Ne ajat ovat nyt ohi. Garmischin kisan edellinen voittaja oli Janne Ahonen vuonna 2005. Vuonna 2008 Harri Olli sentään pääsi kolmanneksi.

Skistadion_klein.jpg

Garmisch-Partenkirchenin mäkihyppystadion.

Lyhyen tunnelmoinnin jälkeen suuntasimme kohti Klammia. Poika kulki näppärästi kantorinkassa. Välillä tunsin olkapäässäni pienen käden taputuksen, jota säesti vaativa ”isi tekee heppaa” -huuto. Silloin isin piti pistää hommaan vauhtia laukkaamalla ja hyppimällä. Selästä kuului riemukas ilakointi. Itse Klamm osoittautui todelliseksi elämykseksi. Kapean ja erittäin syvän rotkon toisella reunalla kulki kapea polku. Se kulki monin paikoin kallioon hakatussa syvennyksessä sukeltaen välillä tunneliin, joten rinkan kanssa piti olla tarkkana, että taaperon pää ei olisi osunut matalalla olevaan muhkuraiseen kattoon. Alapuolella kirkas vesi jymisi ja kohisi pyörteillen. Siellä täällä kallion seinämiin oli syntynyt jääpuikkomuodostelmia, joita pitkin tippui vettä. Paikka paikoin auringon säteet sattuivat rotkoon valuviin vesipisaroihin muodostaen taianomaisen sädehtivän hohteen. Upea luonnon näytelmä!

Klamm_klein.jpg

Näkymä Partnachklammilta.

Seuraavana päivänä starttasimme takaisin kohti kotia. Paluumatkalla pitkin Deutsche Alpenstraßea poikkesimme luostaristaan tunnetussa Ettal-kylässä. Jälleen kerran saimme hämmästellä Baijerin ihmeitä: Keskellä Alppeja sijaitseva alle tuhannen asukkaan vuoristokylä kätkee syliinsä 1700-luvulla rakennetun valtaisan barokkiarkkitehtuurin helmen!  Luostari itsessään on perustettu 1300-luvulla, mutta nykyisen komean ulkomuotonsa se sai 400 vuotta myöhemmin. Kylänraitilta löysimme myös tunnelmallisen, edullisen ja todella ystävällisellä palvelulla varustetun italialaisen ravintolan. Voin todella suositella, näitä helmiä ei matkailukirjoista löydä!

Kloster_Ettal_klein.jpg

Ettal-luostarin kirkko Ettalin kylässä Ammergau-Alpeilla.

P.S. Loppuun taas pari turistivinkkiä. Omalla autolla matkaavien kannattaa varata hieman ylimääräistä aikaa ja ajaa mahdollisimman paljon Deutsche Alpenstraßea pitkin. Tämä suosittu matkailureitti kiemurtelee Baijerin etelärajan tuntumassa itä-länsi-suunnassa. Koko tien pituus on noin 450 kilometriä, joten sitä ei välttämättä kannata yrittää suorittaa yhteen menoon. Suositeltavaa on sen sijaan ajaa pienemmissä pätkissä, esimerkiksi juuri Garmisch-Partenkirchenistä länteen kohti Füsseniä. Olen kertonut kyseisestä reitistä tarkemmin aiemmassa merkinnässäni.

P.P.S. Pienten taaperoiden vanhemmille kantorinkka on aivan ehdoton ratkaisu. Se mahdollistaa liikkumisen sellaisiinkin paikkoihin, jotka vaunuilla jäisivät näkemättä. Ja iskä saa yleensä samalla mukavasti liikuntaa.

P.P.P.S. Muulloin kuin talviaikaan näillä seuduilla vierailevien kannattaa ehdottomasti poiketa Linderhofin linnassa. Kyseessä on yksi ”Hullun” Ludwigin rakentamasta kolmesta hulppeasta linnasta. Muita ovat Neuschwanstein ja Herrenchiemsee. Meidän tämänkertainen reissumme sattui valitettavasti talvikaudelle, jolloin linna on huonosti auki. Kesäisin se on kuitenkin yksi alueen suosituimmista matkailukohteista.

Avainsanat: Saksa, Baijeri, Garmisch-Partenkirchen, Alpit, Ettal


Kommentit

24.3.2016 19.43  Ava Numminen

Kiitos, kiintoisia tunnelmakuvia Euroopan ytimestä! Jossain näillä seuduilla kai roomalaiset matkasivat norsuineen Alppien yli kohti Britanniaa, vai? ja mihin ne norsut jäivät? Maisemat henkeäsalpaavan kauniita. Nämä huudit olleet kai inspiraation lähteinä myös esimerkiksi Winterreiselle...

25.3.2016 1.28  Aleksi Päiväläinen

Norsuista ei noilla seuduilla näkynyt jälkiä. Tai ainakaan myö ei huomattu. Tosin se taisi olla Hannibal, joka yritti Roomaan. :) Maisemissa ei tosiaan ole valittamista.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini