Nykypäivä julkaisi 6.5. mielipidekirjoitukseni innovaatipolitiikasta.Tässä kirjoitus vielä blogimerkintänä.
Lasse Männistö peräänkuulutti (NP 15.4.) suomalaisen innovaatiopolitiikan uudistusta. Hänen mukaansa perinteiset teollisuusjätit eivät enää 2010-luvun Suomessa ole hyvinvoinnin kestävä lähde. Tilalle tarvitaan Rovion tai Marimekon kaltaisia korkean teknologia ja luovien alojen yrityksiä, joiden vahvuus on osaamisessa, innovaatioissa ja verkostoissa.
Kaikki varmasti voivat olla yhtä mieltä siitä, että luovuus, osaaminen, innovaatiot ja paikalliset globaalit verkostot ovat menestyksen kulmakiviä. Haluan kuitenkin kyseenalaistaa jo lähes mantraksi muodostuneen hokeman teollisuutemme auringonlaskusta.
Rovion kaltaiset mediaseksikkäät pelitalot saavat toki paljon palstatilaa, mutta hypen keskellä on syytä pitää mielessä suuruusluokat. Roviolla on töissä 50 henkeä ja sen liikevaihto on kuusi miljoonaa euroa. Koko Suomen peliteollisuudessa on noin tuhat työntekijää, ja liikevaihtoa kertyy satakunta miljoonaa. Suomalaisen vaatedesignin lippulaiva Marimekko taas työllistää runsaan 70 miljoonan liikevaihdollaan vähän yli 400 ihmistä.
Samaan aikaan vientiteollisuuden palveluksessa on noin 400 000 suomalaista ja sen tuottamat yhteenlasketut verot ovat kymmeniä miljardeja euroja. Esimerkiksi monesti tuhoon tuomittu metsäteollisuutemme tilitti vuonna 2010 veroina ja muina maksuina yhteiskunnalle lähes 2 miljardia euroa.
Sekavassa suomalaisessa yritystukijärjestelmässä on varmasti paljon perattavaa, ja Männistön ehdotus 200 miljoonan euron leikkauksesta ryyditettynä vastaavan suuruisilla t&k-verohelpotuksilla on luultavasti kokeilemisen arvoinen. Mutta on vastuutonta ripotella tuhkaa perinteikkään ja edelleen menestyvän teollisuutemme päälle, sillä ennustuksilla on taipumus toteuttaa itseään. Saattohoidon sijaan alkavalla vaalikaudella on mietittävä miten vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä parannetaan. Huhut valmistavan teollisuutemme kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.
Julkaisut Nykypäivässä 6.5.2011
