Aika ajoin elämä kuljettaa uusiin suuntiin. Tällä kertaa meikäläisen tie on vienyt uudelle paikkakunnalle Itä-Suomeen. Samalla joudun jättämään paikkani Kirjasto- ja kulttuurilautakunnassa.

Muuttoni itäiseen Suomeen johtuu perhesyistä. Kunnallisten luottamustehtävien hoito puolestaan edellyttää asumista omassa kunnassa. Tämä on tietysti täysin perusteltua, sillä kunnallinen demokratia perustuu paikallistuntemukseen. Sitä ei voi hoitaa etätyönä.

Tehtävistä luovuttaessa on kait tapana muistella menneitä. Kannanpa tähän muisteloiden kekoon omankin saaliini, joskin pienimuotoisen. Lautakuntaurani ehti kestää noin 2,5 vuotta, mikä tietysti on lyhyt aika. Monta kiinnostavaa asiaa ehti kuitenkin sinä aikana käydä lautakunnan kokoushuoneessa keskusteltavana ja päätettävänä.

Itselleni ehkä kauden isoin asia oli kulttuurin ja terveydenhuollon yhteistyön kehittäminen. Yksi vaalilupauksistani kuului seuraavasti: ”Musiikilla on paljon annettavaa erityisesti ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja vanhustenhuoltoon. Tutkimusten ja käytännön kokemusten perusteella esimerkiksi dementiasairaiden elämänlaatua pystytään merkittävästi parantamaan musiikilla. Kaupungin on luotava järjestelmä, jolla yhteistyössä musiikin ammattilaisten ja järjestötoimijoiden kanssa luodaan ”musiikilliset hyvinvointijoukot”. Samaa periaatetta voidaan laajentaa myös muille taiteen aloille.”

Tässä kohtaa uskallan hieman röyhistää rintaani ja kehaista olleeni edes jossain asiassa edelläkävijä. Vaalien 2008 aikaan en muista kovin monen nostaneen kulttuuri ja hyvinvointi -teemaa esiin. Nyt tuntuu taas siltä, että kaikkialla kohistaan kulttuurin terveysvaikutuksista. Oli jo aikakin.

Lautakunnan ja kulttuurikeskuksen huomio keskittyi erityisesti kulttuuriseen vanhustyöhön. Konkreettisin toimenpide oli viime keväänä koordinaattorin palkkaaminen sosiaaliviraston ja kulttuurikeskuksen yhteisvoimin. Koordinaattorin tehtävä on tuoda kulttuurin ja hoitoalan osaajat yhteen ruohonjuuritasolla.

Myös kaupungin kulttuuristrategiassa vanhustyö näkyi varsin vahvasti, mikä toivottavasti pitkällä aikavälillä tuo kulttuuriselle hyvinvointityölle sen ansaitseman aseman.

Omalta osaltani pyrin lautakunnassa antamaan kaikelle tälle työlle kaiken mahdollisen tuen. Toivottavasti siitä oli jotain apua. Ehdinpä käväistä yhdellä laulukeikalla Kivelän sairaalassakin. Tuli edes vähän omakohtaistakin kokemusta.

Toinen lautakuntakauden mieleenpainuva kokemus oli taistelu kirjastoista. Kun loppuvuodesta 2009 julkistettiin niin sanottu Pajusen lista, kansan riveistä nousi voimakas kirjastoja puolustava kansanliike. Eräänä talvi-iltapäivänä olin muiden lautakuntalaisten mukana kansalaisten järjestämässä spontaanissa mielenosoituksessakin antamassa lausuntoja kirjastojen puolesta. Lautakunnan kollektiivinen ponnistus varmasti omalta osaltaan vaikutti siihen, että lähikirjastot saatiin ainakin sillä kerralla pelastettua.

Muistolistan jaetulle kolmossijalle nousevat tanssin perusopetus ja kulttuuristrategia. Ensin mainitun osalta voi sanoa, että teimme ainakin lyhyen aikavälin historiaa, sillä ensi kerran vuosikymmeneen tanssin perusopetukselle myönnettiin kaupungin avustuksia. Kulttuuristrategiaa taas hierottiin pitkälti toista vuotta, mutta lopputulos oli kokonaisuutena hyvä. Itse sain mukaan muun muassa kirjauksen yliopisto- ja yritysyhteistyön kehittämisestä.

Tässä on varmaan ollut omakehua riittämiin ja ylikin. Nyt on aika toivottaa tsemppiä seuraajalleni Juha Levolle, jonka valtuusto valitsi viime keskiviikkona uudeksi lautakunnan jäseneksi.

Toivotan hänelle onnea uudessa tehtävässä. Vanhoja lautakuntakollegoja haluan kiittää kiinnostavista keskusteluista sekä erittäin avoimesta ja rakentavasta ilmapiiristä. Työskentely kanssanne on ollut erittäin antoisaa! Menestystä niin politiikassa kuin muillakin elämän alueilla!

P.S. Aion jatkossakin kirjoitella blogia. Mistä sitä tietää, vaikka hairahtuisi uudessa asuinpaikassaankin osallistumaan kunnallispolitiikkaan?

P.P.S. Pian päivitän myös kotisivujeni sisällön sen mukaisesti mitä olen tässä blogimerkinnässäni kirjoittanut.