Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Kodin arkipäivää Suomessa ja Saksassa, osa 2

Share |

Maanantai 1.2.2016 klo 1.37 - Aleksi Päiväläinen


Edellisessä osassa kirjoitin saksalaisesta talvesta ja täkäläisistä kehnoista vauvojen talvivaatteista. Suomesta saimme tuliaisina paksut pakkashanskat, joilla taaperon uskaltaisi päästää ulos aina parinkymmenen pakkasasteen tuolla puolen. Tammikuun kolmannen viikon alussa satoi lumi, viihtyi maassa viikon, ja suli pois. Sen ajan talvihanskoilla oli Augsburgissa käyttöä. Yhtenä yönä pakkanen laski sentään alle miinus viiden, jolloin kostea ilma tiivistyi puiden oksille kauniiksi kuuraksi. Kaikeksi onneksi juuri sinä päivänä satuin ottamaan kameran mukaan kävelylle.

Rotes_Tor_Jan2016_klein.jpg

Talvinen puisto Rotes Torin vieressä Augsburgin keskustassa.

Ruokaostoksilla

Lapsiperheen arjessa ruoka näyttelee varsin suurta roolia. Yllättävän iso osa päivästä kuluu ruokaa valmistaessa, maanitellessa taaperoa ruokapöytään, varsinaisessa syömisessä, jälkiä siivotessa ja astioiden latomisessa tiskikoneeseen. Luonnollisesti ruoka pitää myös kantaa kaupasta kotiin. Aikaa kuluu, mutta rahaa sen sijaan ilahduttavan vähän – ainakin Suomeen verrattuna. Näppituntumalla sanoisin, että päivittäistavarat ovat täällä keskimäärin luokkaa 20–40 prosenttia Suomea edullisempia. Ja pohjoissaksalaisten mielestä Baijeri on hirvittävän kallista aluetta! Paikallista hintatasoa kuvaa hyvin se, että perheen viikoittaiseen isoon ostosreissuun kuluu tyypillisesti rahaa 100–130 euroa. Tällöin iso ostoskärry on ladottu niin täyteen lapsiperheen ruokia, juomia ja vaippoja kuin siihen vaan mahtuu – eikä tarjouksia edes ole metsästetty. Lappeenrannan Prismassa sama kuorma maksaisi helposti yli 200 euroa. Saksalaisissa halpahalleissa voisi helposti selvitä reilusti alle satasella. Kolikon kääntöpuoli tietysti on, että mitä halvempi ruoka, sitä enemmän voi epäillä esimerkiksi alkuperää ja puhtautta. Siksipä sitä mielellään maksaa muutaman kympin ekstraa ruokaturvallisuudesta.

Jos ruuanhakureissusta haluaa tehdä elämyksen eikä ensisijaisena kriteerinä ole nopeus tai halpa hinta, Augsburgin ydinkeskustasta löytyy todellinen kulinaristin runsaudensarvi nimeltään Stadtmarkt eli ruokatori. Konsepti on tietysti tuttu kaikista Suomen kesäkaupungeista, Helsingin Hakaniemen hallista tai monista Keski-Euroopan isoista ja pienistä kaupungeista. Erona koti-Suomeen on se, että tori on auki ympäri vuoden, hinnat ovat kohtuulliset, valikoimat todella laajat ja ruoka tuoretta ympäri vuoden. Notkuvilta hedelmä-, vihannes-, juures- ja yrttitiskeiltä sekä hyvin varustellusta lihahallista etsivä löytää yleensä sen mitä tarvitsee. Eteläeurooppalaisia makuelämyksiä etsivän kannattaa piipahtaa kreikkalaisiin ja italialaisiin erikoisuuksiin keskittyvässä erikoishallissa. Ostosten ja fiilistelyn lomassa voi siemaista lasin valkoviiniä tai nauttia kupin cappuccinoa. Suomessa tällaisiin arjen pieniin ylellisyyksiin on valitettavan vähän mahdollisuuksia.

Statdmarkt_Blumen_klein.jpg

Kukkakauppa Stadtmarktilla. Oma suosikkini on tosin lihahalli, mutta siitä en ole valitettavasti ottanut yhtään kuvaa. Tämä kelvatkoon paremman puutteessa.

Edellisessä perheen arkipäivää käsittelevässä blogimerkinnässäni kerroin paikallisten lapsiystävällisestä käytöksestä. Tämä ilmenee hauskalla tavalla myös ruokaostoksilla. Usein kun asioin kauppojen tuoretiskeillä tai Stadtmarktin tutuilla kojuilla lastenvaunujen kanssa, myyjät tarjoavat ostosten lopuksi pojalle mukaan siivun makkaraa, banaanin, oliiveja (meidän poika tykkää oliiveista kuin hullu puurosta, uskokaa tai älkää) tai muuta pientä rattaisiin nakerrettavaksi. Firma ei varmasti ajaudu konkurssiin, mutta asiakas poistuu hymyssä suin jatkamaan päivää. Ja tulee mielellään seuraavallakin kerralla.

Avainsanat: Saksa, Baijeri, arkipäivä, talvi, ruokaostokset, Stadtmarkt


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini